Irlannissa 2012

Julkaistu Lilyssä 17.2.2012

Galway 

 

Irlannin matkamme ensimmäinen kohde oli Galway. Lensimme Turusta Tukholmaan, Tukholmasta Dubliniin ja matkustimme bussilla Dublinista Galwayhin. Aikaa tähän kaikkeen meni useita tunteja. Olimme Galwayssa paikallista aikaa n. klo 15.30.

Yksi matkaseurueemme jäsen halusi suunnata suoraan Inis Oirr -saarelle. Hän jännitti koko bussimatkan, ehtisikö hän viimeiseen lauttaan. Kaksi muuta yrittivät rauhoitella häntä ja saada aikaan rennon ilmapiirin. Tämä onnistui vaihtelevalla menestyksellä. Ystävä ei ehtinyt lauttaan, mutta lautta ei suinkaan ollut viimeinen. Seuraava lautta lähti parin tunnin kuluttua.

Tämä tapahtumasarja kuvaa jotenkin todella hyvin sekä suomalaisia että irlantilaisia. Suomalainen nainen stressaa bussimatkan ajan jokainen lihas jännittyneenä, että mahtaako hän ehtiä lauttaan. Lautta lähtee, mutta irlantilainen asiakaspalvelija toteaa, että kyllähän täältä vielä yksi lautta menee, ei hätää. Irlannissa asiat eivät ehkä järjesty odotetulla tavalla, mutta lopulta ne kuitenkin järjestyvät jollain tavalla. On siis tarpeetonta stressata turhan takia.

Minun ja matkaseuralaiseni, kutsutaan häntä vaikka neiti A:ksi, oli tarkoitus sohvasurffailla Galwayssa. Odotettu isäntämme lähetti pari päivää ennen reissun alkua viestin, että emme voikaan majoittua hänen luokseen. Olin lievästi sanottuna närkästynyt. Olisi voinut ilmoittaa aiemmin, niin olisimme ehtineet etsiä toisen paikan.

Emme olleet varanneet hostellia etukäteen, joten kuljmme kysymässä, olisiko huoneita vapaina. Toisessa käymässämme hostellissa meitä onnisti. Hostellin nimi oli Galway City Hostel. Otimme kahden hengen huoneen, jossa oli oma kylpyhuone ja televisio. Se maksoi 25 euroa/yö/hlö. Pieni ja aika rähjäinen se oli, mutta kyllä siellä kaksi yötä ihan mukavasti vietti. Ainoa ongelma oli vesihanat, mutta ne nyt oli samanlaiset melkein kaikkialla. Suihkussa käyminenkin oli aikamoinen kokemus, kun ensin suihkusta tulee jääkylmää vettä, sen jälkeen sopivaa ja sen jälkeen tulikuumaa. Hiustenpesuista suoriuduimme joka tapauksessa.

Se ensimmäinen Guinness on aina se paras:

Ensimmäisen Guinnessimme nautimme An Pucan -baarissa. Söimme siellä myös ensimmäisen pubiateriamme. Henkilökunta oli aivan mainiota, ja illalla paikassa soi livemusiikki. Baarissa kävi kaikenikäisiä ja kaikenlaisia ihmisiä, joten suosittelen kyllä kovasti.

Seuraavana aamuna söimme aamiaista Garveys Inn -baarissa torin laidalla. Olin oikeasti huomattavasti onnellisempi kuin miltä kuvassa näyttää. Hah. Meidän piti ottaa kuva aamiaisesta, mutta jotenkin onnistuimme syömään sen ennen kuin muistimme valokuvailla. Neiti A kuvasi paikkaa tasokkaan näköiseksi, mutta rennoksi ja jopa konservatiiviseksi. Aamiaisen seurassa tarjottiin leipää, joka maistui neiti A:n mielestä ohrapuurolta.

Galwayssa vietimme aikaamme lähinnä ostoksilla ja pubeissa. Juttelimme paikallisten ihmisten kanssa ja nautimme rentoudesta. Hanavesi oli juomakelpoista mutta erittäin pahaa. Ei enää tarvitse valittaa Turun vedestä, kun on maistanut Galwayn vettä!

Quays Bar oli paikka, johon päädyimme viettämään koko lauantai-illan. Tarkoituksenamme oli mennä juomaan vain yhdet Irish Coffeet, mutta jumituimme baaritiskille. Neiti A odotti enemmän kuin innoissaan, että saisi seurata rugbya baarin jättitelevisioruuduilta, mutta valitettavasti illan peli peruttiin vain pari minuuttia ennen kuin sen olisi pitänyt alkaa. Neiti A:n pettymys oli suuri!

Ostin Galwayn markkinamyyjiltä käsintehdyn puisen kelttikorun, jonka väitettiin tarkoittavan aurinkoa. Ystäväni Rouva H kuitenkin sanoi, että koru tarkoittaa äärimmäistä naiseutta. Eipä sekään huono symboli ole kaulassa kannettavaksi. Kuva on laatua Photo Booth:

Minun olisi ehkä pitänyt hankkia jokin rakkauden symboli kaulaani, koska menetin samana iltana elämäni miehen - Edwardin:

Ehkä söpöin woodoo-nukke ikinä! Edward katosi matkalla pubista hostellille. Jos joku näkee hänet jossain yksin vaeltelemassa, palauta hänet minulle. Sydämeni on hivenen särkynyt, kun laukussani ei enää roiku maailman suloisinta Edwardia.

Ballyvaughan: pieni taivas

 

Sunnuntaiaamuna suuntasimme kohti Ballyvaughania. Menimme piknikille. Kuvat puhukoot puolestaan.

















Sateenkaaren pää on Ballyvaughanissa. Minä olin erittäin onnellinen.

Cliffs of Moher 

 

20 minuuttia Cliffs of Moherilla: Nopea sään muutos.
Katso kuvat!


Kaivoin kameran esiin, kun sade lakkasi ja jätti jälkeensä pelkän sumun.


Sumuinen torni.


Neiti A oli ymmärtänyt ottaa mukaan hupullisen takin.


Minä en ollut yhtä fiksu. Onneksi mukana oli sentään mamman kutoma villapaita.
Tuuli oli sen verran kova, että hame pyrki nousemaan taivaisiin.


Sää alkoi kirkastua. "Ai tuolta ne jyrkänteet näyttävät!"


Kirkkaanpaa.


Tämähän on jo melkein aurinkoista!

Lopuksi

Irlannin reissu oli odotetusti aivan ihana. Paljon muistoja. Paljon tekstiä mielessä. Paljon kuvia kamerassa.

7 tunnin odotus Arlannan lentokentällä alkaa väsyttää. Tässä olisi ollut - tai olisi yhä - aikaa kirjoittaa reissusta jotain järkevää. En kuitenkaan pysty siihen. Pystyn ainoastaan linkittämään tähän biisin, josta jostain syystä tuli viimeisenä yhteisenä Dublinin iltanamme matkan teemabiisi. Tämä kone ei soita musiikkia, joten ei ole mitään hajua, onko tuo video oikea. Jännitysmomentti, hurraa! 

"And all the roads we have to walk are winding

And all the lights that lead us there are blinding

There are many things that I

Would like to say to you but I don't know how

Because maybe, you're gonna be the one that saves me
And after all, you're my wonderwall"
- Oasis: Wonderwall

Irlanti muutamaan kuvaan tiivistettynä

Julkaistu Lilyssa 6.2.2012


Dublin. Päässäni soi koko ajan: "I wish I could be, wish I could be like a rainbow, bringing a smile on your face..."

Jossain Pohjois-Irlannissa Road Tripin varrella. Kaunista, niin kaunista...

Oscar Wilde! <3

Aran saarilta

Kalliot ja Meri! <3

Minä keijukainen?

Uuden vuoden retki: Praha-Varsova-Vilna-Riika

Julkaistu Lilyssä 14.1.2012

Viikko sitten palasin reissustani. Tuntuu kuin en olisi vieläkään täysin selvinnyt siitä. Reissu jätti muistokseen flunssan - niin kuin aina. En ymmärä, mikä siinä on. Vieras ilmasto saa sairastumaan? Mahan kanssa harvemmin on ongelmia, vaikka muuten mahani onkin varsin ärsyttävä seuralainen. Maitohappobakteereitakaan en yleensä jaksa nauttia reissuillani. Parasta on vain rohkeasti syödä paikallista ruokaa. 

Paikallisesta ruuasta puheenollen voin todeta, että friteerattu juusto oli ihanaa! Muutenkin tsekkiläinen ruoka vakuutti minut. Ensimmäisenä iltana tosin söimme italialaisessa ravintolassa. Siellä oli hidas ja epäkohtelias palvelu. Totesin tarjoilijalle, että halusin tumman oluen. Hän sanoi: "et sä sanonut niin." Aijaa? Listasta kyllä näytin, minkä haluan. No, join sitten sen vaalean oluen nupisten itsekseni. Asiakaspalvelun taso oli muutenkin Prahassa aika heikko suurimmassa osassa paikoista 

Koska olin CouchSurfing WinterCampilla, jäi kaupunkiin tutustuminen aika vähälle. Ainoa nähtävyys, jonka kävimme katsomassa, oli presidentin linna. Se oli outo ja aika ruma, mutta sisällä oleva kirkko oli kaunis. Ai niin, näimme myös nähtävyyden, johon ihmiset pettyvät maailmassa toiseksi eniten. Kellotornin, jossa on erilaisia heiluvia hahmoja aina, kun kello lyö tasan. Se mitä Prahasta osaan suositella on Ouky Douky Coffee - kahvila. Kahvilan yhteydessä oli kirjakauppa, hinnat olivat edullisia ja palvelu mainiota. Toinen suosittelemisen arvoinen kahvio on Bohemia Bagel. Nautimme siellä viimeisenä päivänämme aamiaisen. Aamiaisvalikoiva oli kattava, ja palvelu mainiota. Hinnat toki olivat hieman korkeat, koska paikka sijaitsee lähellä Kaarlen siltaa.

Yhtenä päivänä olimme The Pub -baarissa, jossa jokaisessa pöydässä oli useampi hana.  Taululle tuli näkyviin, miten monta tuoppia mikäkin pöytä on juonut. Voitte vain kuvitella, miten neljä suomalaista suhtautuu tuollaiseen tilanteeseen. "Juo niitä tuoppeja, että päästään ton kutospöydän ohi!" 

Kävimme myös Propaganda-nimisessä baarissa. Sisustus oli kommunismia. Todella upea paikka, mutta emme syöneet tai juoneet siellä, koska kortilla ei voinut maksaa, emmekä halunneet enää nostaa lisää rahaa. Sen lisäksi paikka oli aika kallis. Oli se kuitenkin näkemisen arvoinen! 

Praha kokonaisuudessaan oli ehkä pieni pettymys. Siellä oli aivan liikaa turisteja! Uusi vuosi lienee yksi suurimmista turistisesongeista, mutta se oli silti ärsyttävää, että koko vanha kaupunki oli täynnä turisteja. Ei siellä jaksanut kulkea. Toinen ärsyttävä asia oli juuri se, että asiakaspalvelu oli heikkoa. Aina piti miettiä, yrittävätkö tarjoilijat tai taksikuskit huijata tyhmää turistia. Haluan lähtökohtaisesti luottaa ihmisiin, eikä tinkaaminen ole ollenkaan juttuni. En tiedä, miten pärjäisin maissa, joissa oikeasti täytyisi jokainen hinta neuvotella uudelleen. Aika harvassa paikassa pystyi maksamaan kortilla, joten jouduimme nostamaan käteistä jatkuvasti. Ei kivaa sekään. 

Prahasta matka jatkui yöjunalla Varsovaan. En suosittele. Olimme onnekkaita ja saimme oman hytin, jossa saimme olla makuuasennossa neljään asti aamulla. Nukuttujen minuuttien määrä oli kuitenkin aivan liian vähän. Juna kolisi ja ihmiset juoksivat käytävällä. Varsova otti meidät vastaan kylmänä. Ylläolevassa kuvassa on seireeni!

 

Tuo joulukuusi oli hämmentävä! Todella kaunis kuitenkin. 

Kiertelimme Varsovaa neljän muun sohvasurffarin kanssa. Oli yllättävän vaikeaa löytää auki olevaa kahvilaa siihen aikaan aamusta. En pitänyt Varsovasta yhtään. Se oli ruma ja jokseenkin sekava kaupunki. Ihmiset siellä tosin olivat aivan ihania. Jos hetkeksikin pysähtyi tutkimaan karttaa, joku tuli kysymään, tarvitsemmeko apua. Harmi, että se kaupunki vain oli niin kamala, etten taatusti palaa sinne enää. Krakovassa haluaisin kuitenkin joskus käydä. 

Varsovasta lähdimme yöbussilla Vilnaan. Sekoilimme väsyneinä netissä olevan varausjärjestelmän kanssa ja varasimme vahingossa matkat väärälle päivälle. Onneksi bussissa oli tilaa, ja saimme ostettua liput sieltä. Bussissa oli helpompi saada unta, mutta nukkuminen liikkeessä on aina raskasta. Vilnassa meitä oli vastassa palestiinalainen sohvasurffari, joka todellakin oli pelastava enkeli. Hänen luonaan oli omat sängyt meille molemmille matkaajille. Nukuimmekin varsin makoisat aamupäiväunet, ja nautimme suihkun tuomasta puhtaudesta. En suosittele viettämään kahta peräkkäistä yötä liikkuvassa välineessä. Päivän ajan kiertelimme hyvän ystäväni opastuksella Vilnaa. Vilna vaikutti oikein mukavalta kaupungilta. Illalla menimme kuuntelemaan jazzia, mutta väsymys vei meidät sänkyyn melko aikaisin

.

Tarkoituksenamme oli liftata Vilnasta Riikaan. Vieraanvarainen isäntämme veikin meidät autolla valtatien varteen, jossa aloitimme liftauksen. Jostain syystä kukaan ei kuitenkaan ottanut meitä kyytiin. Kukaan ei edes pysähtynyt. Tämä oli hämmästyttävää maassa, jossa on totuttu liftareihin. Meillä oli ilmeisesti joko huonoa tuuria tai sitten vain tosi huono liftauspaikka. 

Lopulta palasimme kaupunkiin ja otimme Lux Expressin bussin Riikaan. Suosittelen Lux Expressiä lämpimästi! Se oli edullinen, ja siellä oli langaton netti. Matka sujui yllättävän mukavasti, kun pystyi viihdyttämään itseään netissä. Lux Express ajaa ainakin Vilnan, Riikan ja Tallinnan välillä. Riikassa majoituimme norjalaisen miehen sohvalle. Menimme ensimmäistä kertaa reissumme aikana shoppailemaan. Shoppailu rajoittui tosin New Yorkeriin, mutta saimme sielläkin rahaa kulutettua ihan kiitettävästi. Shoppailun jälkeen menimme syömään ravintolaan, joka oli erikoistunut valkosipuliin. Siellä sai jopa jäätelöä valkosipulikastikkeella! Ruoka oli ihanaa ja edullista.

  

Reissun viimeinen lounaspaikka! Riika oli sateisesta säästä huolimatta oikein ihana kaupunki. Se oli ehdottomasti se matkan kaupungeista, johon haluan palata vielä uudelleen. Seuraava mahdollisuus olisi CouchSurfingin järjestämä Riga Good Times toukokuussa. Ehkä, ehkä… Vilnassa ja Riikassa pystyi suurimmassa osassa paikoista maksamaan kortilla. Nostin Vilnassa siis täysin turhaan käteistä. Riikassa en sitä edes nostanut. Varsovassa (ja ilmeisesti koko Puolassa?) taas käteismaksu on melkein aina ainoa vaihtoehto. Nyt kukkarossani on puolalaista ja liettualaista valuuttaa, joka pitäisi vaihtaa takaisin euroiksi. Sen lisäksi laukkuni pohjalla on sekalaisia kolikoita, jotka ovat matkan varrella sinne pudonneet. Kyllä se yhteinen euro vain on kätevä asia! 

Kokonaisuudessaan matka oli oikein mukava mutta raskas!

Matkatarinoita Wienistä

Julkaistu Lilyssä 17.9.2011-3.6.2012

Kahdeksan matkavinkkiä

1.      Piilota vessapaperirulla matkalaukkuun, jos haluat, että siivooja jättää jälkeensä uuden rullan. Tämä ei toimi, jos siivooja ei käy sillä aikaa, kun itse olet poissa.

2.     Oikea vastaus toivotukseen: "Auf Wiedersehen!" ei ole "Danke".

3.     Iso astia, jonka tarjoilijat tuovat aamiaispöytään, ei ole tarkoitettu kananmunankuorille, vaan aterimille.

4.     Jos huidot lounasta häiritsevää ampiaista kesken lounaan, saattaa tarjoilija kuvitella, että sinulla on jokin hätänä. Tarjoilija rauhoittuu kuitenkin kummasti, kun kerrot olevasi Suomesta.

5.     Tarkista suklaan hinta lähikaupasta, ja vertaa sitä turistikauppojen hintoihin. Et tule yllättymään.

6.     Maista rohkeasti juomaa, jonka löydät lähikaupan kylmäkaapista. Tärkeintä ei ole nimi vaan prosenttimäärä.

7.     Tärkeintä on asenne. Näytä siltä, että tiedät, mitä olet tekemässä, vaikka sinulla ei olisi siitä aavistustakaan.

8.     Kehu itseäsi söpöksi, joka kerta, kun katsot peiliin. Se kohottaa itsetuntoa ja helpottaa ulkonäköpaineissa.

Wienin huvipuisto

En ole koskaan ennen nähnyt sellaista huvipuistoa kuin Wienissä on. Voi olla, että ilta ja ensimmäinen matkapäivä lisäsivät oman mausteensa tunnelmaan, mutta huvipuisto oli kertakaikkiaan taianomainen! Olin lumoutunut ja otin hymyillen kuvia kaikesta. Mikään ei tietenkään näytä kuvissa samalta. Ainoa laite, jossa kävin, oli maailmanpyörä. Tarkoitus olisi mennä takaisin ja kokeilla hurjimpiakin laitteita. Ellei tämä toteudu tällä reissulla, tämä toteutuu joskus myöhemmin.

Huvipuistot, sirkukset, taikurit.. Pidän niistä kaikista! Jotain mystistä ja odottamatonta niihin täytyy sisältyä, kun ne vakuuttavat kerta toisensa jälkeen. Tässä wieniläisessä huvipuistossa oli myös se hieno puoli, että sinne ei tarvinnut maksaa mitään sisään. Siellä sai rauhassa kulkea ja katsella. Laitteisiin oli kaikkiin erillinen maksunsa ja kassansa. En tiedä, onko olemassa myös jokin ranneke, jolla pääsee kaikkiin laitteisiin.

Näkymä maailmanpyörästä, josta on kuva ylhäällä oikealla. Siinä olimme äidin kanssa.

Huvipuiston valoja maailmanpyörästä katsottuna.

Erilainen mustekala!

Kummitusjuna!

Karuselli! <3

Schönbrunn

 

 

Kas tässä Schönbrunnin linna!

Schönbrunn on ehdoton vierailukohde Wienissä. Sinne pääsee näppärästi metrolla. Alueella on linna, todella iso puisto pensaslabyrintteineen, kukkulan päällä sijaitseva kaunis Gloriette ja eläintarha. Vierailuun kannattaa siis varata koko päivä. Me kävimme Schönbrunnissa kahdesti, koska ensimmäisenä päivänä ehdimme kiertää vain eläintarhan ja puiston. Seuraavana päivänä palasimme linnaan.

Kiersimme linnassa Imperial Tourin, joka sisälsi 26 huonetta. Hinta oli 10,50 e. Vähän kaliimpi olisi ollut lippu, jolla olisi päässyt 44 huoneeseen. Lyhyt kierros kesti vajaan tunnin, ja siihen kuului ilmainen audionauha, joka kertoi huoneiden historiasta. Kierroksen jälkeen jäi vähäsen harmittamaan, ettemme ottaneet pitempää kierrosta. Linna oli upea!

Rakkautta.

Suihkulähteestä tuli mieleen eräs Roomassa sijaitseva suihkulähde.


Linna.



Näkymä mäen päältä.


Gloriette.

Schönbrunnin eläintarha

Suloisimman eläimen palkinnon voitti - ei niin kovin yllättäen - koala!

Minä en pidä eläintarhoista. Eläinten ei kuulu asua häkissä ja olla olemassa vain sen takia, että ihmiset saisivat töllistellä niitä. En oikeastaan hyväksy lemmikkieläimiäkään. Ei eläimen kuulu olla olemassa sen takia, että ihmiset saavat silitellä sitä.

Olen todella kaksinaismoraalinen ihminen, koska syön lihaa täysin sujuvasti, eikä mieleeni tulisi lopettaa sitä. On siis oikein pitää eläimiä, jos minun ei tarvitse nähdä sitä? Hyi, olen ajatusmaailmaltani paha ja ristiriitainen.

Joka tapauksessa en pidä siitä, että eläintarhoja on olemassa. Ne saattavat tehdä hyvää eläinten hyväksi, mutta sydäntäsärkevää se on katsella vangittuja eläimiä. Laitan tähän niistä kuitenkin kuvia  - niin ristiriitainen minä olen.

Kilin sukulaisia. Kilit ovat niin kovin suloisia!

Pelikaanilla oli vakuuttavat siivet!

Onnelliset leijonat?

Aivan mahtava nenäkala!

Kilpparivauvat olivat toosi söpöjä!

Onnelliset norsut?

"Hei, olen pingviini, ota minusta kuva!"

Onnellinen panda?

Onnellinen karhu?

Onnellinen jääkarhu?

Kaikkien rakastama bambi.

Graffiteja

Joenrannassa oli useita vaikuttavia graffiteja, joista oli pakko napata kuva.

Hihii! Kuka uskaltaa istua tuohon penkille?

Mielestäni graffitit ovat usein kauniita. Tämäkin jokiranta on taatusti kauniimpi kuin, jos siinä olisi vain ränsistynyt ja kylmä kiviseinä.


On aika surullista, että Suomessa yhteiskunta käyttää paljon rahaa tällaisen taiteen tuhoamiseen.

Minä omistan tämän paikan!

Kaupunki kuuluu kaupunkilaisille. Miksei siis myös heille, jotka tekevät graffiti-taidetta?

Oivaltava teos!


Minä, joka en osaa piirtää enkä maalata mitään, olen kovin vaikuttunut. Vau.

Kunsthaus

Jos sinulla on aikaa käydä Wienissä vain yhdessä paikassa, niin mene Kunsthausiin. Se on sen arvoinen.

 

 

 

 

 

 

///Kuvittelin, että blogitekstin siirtäminen blogista toiseen on suhteellisen helppo homma. Olen kuitenkin taistellut tämän päivityksen muotoilujen kanssa tunteja, eivätkä ne vieläkään ole täysin kohdallaan. Helpompaa olisi ollut kirjoittaa kaikki uudelleen.