Heräsin Kreikassa

Tänään minun piti herätä Turusta, mutta heräsinkin Kreikasta katselemaan tätä parvekemaisemaa.

Olen aina ollut matkustusjutuissa yllytyshullu. Lennot Kreikkaan ostettiin suunnilleen tämän keskustelun saatteena: "Mennään Ateenaan. Sinne saa lennot alle 200 eurolla." "Okei, joko tilasit liput?" 

Suostuttelu siihen, että unohdan paluulennon ja jään vielä muutamaksi päiväksi, vei hieman enemmän aikaa. Parin tunnin mietinnän jälkeen totesin, että jäädään. Kerran elämme, ja raha on vain rahaa.

Tänne jääminen mahdollisti sen, että ehdimme vierailla Hydrassa (tai Idrassa tai Ydrassa, riippuu keneltä kysyy). Saari vei sydämeni välittömästi. Tämä on yksi kauneimpia koskaan näkemiäni paikkoja.

Mitä opin tästä? Seuraa sydäntäsi ja elä ja koe niin paljon kuin pystyt.

Neiti E:n syntymäpäivät Tallinnassa

Neiti E on melkoisen fiksu nainen. Hän nimittäin keksi, että Tallinnassa olisi hyvä viettää syntymäpäivää. Hän myös lähetti kutsut vajaa viikko ennen h-hetkeä. Niinpä satamaan kokoontui sekalainen seurue noin puoli seitsemän aikaan lauantai-aamuna.

Neiti E tarjosi hytissä (kyllä, hytti Tallinnan laivalla!) brunssityyppisen aamiaisen. Siihen kuului tietenkin juomina mimosat. Synttäriaamiainen ilman Mimosoita olisi täysin turha! Täytyy muuten sanoa, että hytti oli aivan ihana investointi. Siellä sai aamiaisen jälkeen torkkua. Paluumatkalla otimme myös hytin, koska olimme tottuneet luksukseen. Silloinkin jotkut taisivat torkkua...

Ensimmäiset nähtävyydet olivat kaksi suomalaista koiraa. Niistä ei kuitenkaan valitettavasti ole kuvaa.

Kun näin tämän hatun kaupassa, minun täytyi sovittaa sitä. Minut pakotettiin ostamaan se. Hieno hattu, mutta huovutuksen vuoksi älyttömän kutiava. Siihen täytyy siis jonkun (ei minun!) ommella vuori. Myös muita huovutettujen hattujen kestämisvinkkejä otetaan vastaan. Olisihan se nimittäin sääli, jos noin opea hattu jäisi vain kaappiin!

Nimen perusteella Hell Hunt on lempibaarini. Harmi, että se oli suljettu. 

Vanhan kaupungin kadut olivat aika hiljaiset aamupäivästä. Mekään emme oikein tienneet, minne pitäisi mennä - paitsi kaljalle.

Yksi meistä valitsi kirkon baarin sijaan.

Loput valitsivat baarin. Tykkään Tallinnan tarjonnasta ja hinnoista.

Olde Hansan sisäänheittäjänainen ihastui meihin. Hän jakoi meille alennukseen oikeuttavia keskiaikaisia onnenkolikoita useamman kappaleen. Hän kertoi, että niistä voisi tehdä korvakorut. Taidan muuten tehdä!

Neiti E oli varannut meille pöydän Leib Resto ja Aedista. En voi muuta kuin suositella. Todella hyvää ruokaa kohtuulliseen hintaan. Kuvassa on alkuruoka.

Pääruoka taisi jäädä kuvaamatta kohteliasuuden tai herkullisuuden vuoksi. Jälkiruuaksi herra N yllytti meitä ottamaan Con la Moscaa. Niin sitä vain laitettiin alkoholi palamaan!

Neiti E:n epäilevä tai analysoiva ilme Con ja Moscan jälkeen.

Olihan se näyttävä liekkileikki!

Perinteinen jälkiruoka-cappuccino söpöstä mukista.

No sinne Olde Hansaan, kun meillä oli niitä alennuskolikoitakin.

Tunnelma oli hämärä ja keskiaikainen. Ravintolan omat oluet tarjoiltiin litran astioista. Ne olivat hyviä. Vessa oli aikamoinen kokemus. Suosittelen.

Eipä tiennyt tyttö, millaista yllätystä herrat suunnittelivat, kun hän kameralle poseerasi.

Herrat N ja J päättivät yllättää neiti E:n pukeutumalla keski-aikaisiin vaatteisiin!

Herrat saapuivat paikalle onnittelulaulua laulaen ja kynttilää kantaen. Tunnelma oli vähintäänkin liikuttava.

Ei sitä joka syntymäpäivilleen keskiaikaisia miehiä saa - kai!

Niiden tunnelmien jälkeen oli hyvä suunnistaa iltapalan (joo, söimme taas!) jälkeen takaisin laivaan ja Helsinkiin. Sen verran iski Tallinna-hulluus, että ostin laivalta proseccoa, jonka kyljessä oli TallinkSiljan logo. Hoh, hoh. Ei saisi päiväreissun päätteeksi päästää ihmistä taxfreehin.

Juomamokasta huolimatta reissu oli kertakaikkisen ihana. Täydellinen idea lähteä päivän kaupunkilomalle viettämään syntymäpäiviään! Mihin ensi vuonna?

Viikonlopun Irtiotto Gdanskissa

Maaliskuun alussa päätimme ottaa parin päivän irtioton arjesta ja lähteä Gdanskiin. Kaupunkiin pääsee näppärästi ja edullisesti lentämällä suoraan Turusta. Siitä syystä se on aika usean synttärisankarin ja polttariporukan vakikohde.

Halusin panostaa yöpymiseen, joten valitsin hotellin nettisivuilla olevien kauniiden kuvien perusteella. Yöpaikkamme oli Mercure Gdansk Stare Miasto. Hotellin vastaanotossa kysyttiin, haluammeko huoneen korkealta vai matalalta. Halusimme korkealta ja päädyimme 16. kerrokseen. Se oli aivan mahtava valinta, sillä ikkunasta oli upea näköala.

Hotellin vieressä oli ostoskeskus. Kiersimme ostoskeskuksen nopeasti, ja mukaani päätyi New Yorkerista jopa neljä paitaa. Ei niin kovin mielikuvituksekas ostospaikka, mutta ainakin sain vaatevarastoani hivenen kartutettua. Näytän kuvassa kuulemma siltä kuin olisin juonut pari pulloa viiniä. En ollut - vain yhden ehkä.

Upean maiseman lisäksi ikkunalla oli leveä ikkunalauta. Täydellinen paikka ihailla kaupungin öisiä valoja. Jonain päivänä vielä asun asunnossa, jossa on leveät ikkunalaudat!

Matkustaessa tykkään aina kiivetä jonnekin korkealle katsomaan kaupunkia kokonaisuutena. Maisemat viehättävät. Matkaseuralaiseni alkoi verrata kaupungin maisemaa hänen mielestään huomattavasti parempaan merinäköalaan. Mielestäni niitä ei voi verrata. Kumpikin on kauniita. Kummallekin on aikansa ja paikkansa.

Emme tarvinneet näitä pulloja. Sen sijaan kyllä ihmettelin aika paljonkin sitä, että mitä ihmettä nämä ovat. On se kai hyvä, että Sveitsissä on krapulaa varten kehitetty ihan oma juoma? Eikö kukaan kuitenkaan ole kertonut, että sillä saattaisi olla Suomessa kovat markkinat?

Ensimmäisenä iltana metsästimme sopivaa ravintolaa melko kauan. Olimme katsoneet valmiiksi ravintolan, joka vaikutti hyvältä. Sinne päästyämme meille todettiin tylysti, että paikka on täynnä. Jouduimme siis siihen matkailun inhottavimpaan puoleen: nälkäisenä ravintolan etsimiseen.

Päädyimme Elephant Clubiin. Siellä oli  liveartisti soittamassa miellyttävää musiikkia. Ruoka oli hyvää ja kuten kuvasta näkyy: pihvi oli valtava! Suosittelen ravintolaa erityisesti sen mukavan ilmapiirin vuoksi. Ainut vapaa pöytä oli harmiksemme sellaisen käytävän varrella, josta ei nähnyt esiintyjää. Jos olisimme nähneet, olisimme varmaan viipyneet paikassa pidempään.

Hotellin aamiainen ei kuulunut huoneen hintaan, ja erikseen ostettuna se olisi maksanut paikalliseen hintatasoon nähden aivan liikaa. Ostimme siis läheisestä supermarketista aamiaistarvikkeet, ja söimme taatusti yhtä hyvin kuin hotellin aamiaisella. Minibaarin antimia siirtäessä pois ruuan tieltä tulin miettineeksi sitä, että ostaako joku minibaarista joskus jotain. Olisi paljon kätevämpää, jos hotellihuoneissa olisi tyhjä jääkaappi.

"Täällä mä oon, hei!"

"Hiiioooooooo......

......Hop!!!!"

Gdansk on mielestäni viehättävä ja kodikas pieni kaupunki. Aika paljon siitä tulee mieleen Turku. Siellä on vanhoja rakennuksia, kivoja ravintoloita ja joki. Se on myös tarpeeksi pieni. Ei jäänyt harmittamaan, vaikka vietimme paljon aikaa hotellihuoneessa. Tykkäsin kaupungista kovasti.

Toisena päivänä kävimme lounaalla Patio Españolissa.

Söimme tapaksia, kuten espanjalaisessa ravintolassa kuuluu. Ne olivat todella hyviä, ja kyseinen lautanen oli riittävä kahdelle hengelle kevyehköksi lounaaksi.

Joimme sangriaa, kuten espanjalaisessa ravintolassa kuuluu. Se oli hyvin maukasta. Suosittelen kovasti tätä ravintolaa espanjalaisen ruuan ystäville.

Filmitähti! Polskie Kino on elokuvateatteriksi sisustettu baari. Juomat olivat siellä enemmän kuin kohtuuhintaisia.

Olimme baarissa puoli neljän maissa iltapäivällä. Voisin kuvitella, että baari on aika paljon tunnelmallisempi illalla. Siinä siis yksi syy vierailla Gdanskissa uudelleen: täytyy nähdä Polskie Kino by night.