Julkaistu Lilyssä 12. - 13.10.2012
Onko Italiaan matkustamiseen joitain muitakin syitä kuin ruoka? No on toki: monia. Ruoka on kuitenkin yksi tärkeimmistä. Pääsimme jopa lentokentälle asti ennen kuin aloimme syödä. On ihanaa, että lentokentiltä ja rautatieasemilta saa ostaa tuoreita leipiä. Tässä on täytteenä tietenkin ilmakuivattua kinkkua ja mozzarellaa. Myös jäätee maistuu Italiassa paremmalta kuin missään muualla! Olin alunperin ajatellut ottavani mukaani tavoitehameeni, mutta luovuin siitä ajatuksesta aika nopeasti, kun tajusin, mihin olen menossa.
Me emme tosiaan varanneet majoitusta etukäteen. Aluksi astelimme yhteen hotelliin. Siellä naurettiin hintatoiveellemme, mutta ohjattiin läheiseen hostelliin. Hostellissa ei ollut vapaata kuin yhdeksi yöksi, joten sieltä meidät ohjattiin kolmanteen paikkaan. Hotel Beauty tarjosi meille majoituksen kahdeksi yöksi. Ensimmäisen vietimme kahden hengen huoneessa ja toisen kolmen hengen huoneessa. Edellisessä oli oma kylpyhuone, jälkimmäisessä ei. Kahden hengen huone taisi maksaa 68 euroa/yö ja kolmen hengen huoneesta kaksi vuodepaikkaa 56 euroa/yö. Olimme siis sopineet, että maksamme kahdesta yöstä korkeintaan 120 euroa, joten tästä ei tarvinnut paljon joustaa. Kahden hengen huone oli tosi kiva, koska siinä oli oma kylpyhuone. Yleiset vessat puolestaan eivät olleet kovin siistejä, ja ainakin yhdessä niistä valot toimivat liikkeentunnistimella. Ei ollut kovin miellyttävää heiluttaa käsiä jatkuvasti pytyllä istuessaan. Yleisesti ottaen hotelli oli aika meluisa. Kaikki liikenteen äänet kantautuivat sisään. Aamiainen ei kuulunut hintaan, eikä sitä saanut edes ostamalla. Yleisessä keittiössä olisi voinut halutessaan kokkailla. Emme tietenkään halunneet.
Lähdimme kävelemään ja päätimme pysähtyä oluelle. Teimme virheen. Valitsimme baarin, joka oli ostoskadun vieressä. Hinnat olivat aivan törkeät (eli lähinnä suomalaiset). Tästä syystä tartuimme halvimpaan vaihtoehtoon: happy hourin tarjoamaan half pintiin. Kyllä vaan, me jotka half pinteille aina nauramme, tilasimme Roomassa ensimmäisiksi juomiksemme half pintit. Italiassa olut ei ole muutenkaan erityisen edullista, joten halvimmaksi tulee pitäytyä viinissä ja spritzeissä. Myös vesi on suhteellisen kallista, mutta sitä kannattaa silti juoda. Myös hanavettä voi juoda, jos sitä jaksaa kantaa mukanaan.
Havainnollistava kuva italialaisesta pysäköintikulttuurista. Aivan mahtavaa tilan säästämistä. Eihän kenelläkään nyt niin kiire voi olla, ettei ehtisi etsiä muiden autojen kuskeja siirtämään autojaan pois tieltä?
Hyvän ja kohtuuhintaisen ravintolan löytäminen on aina yhtä vaikeaa. Italialaiset ovat opettaneet minulle, että kannattaa katsoa, mitä pizza margherita maksaa. Jos se maksaa yli 5 euroa, on ravintola kallis. Löytämässämme ravintolassa hinta taisi olla 6 euroa, mutta se oli matalin, jonka Rooman kaduilta siinä nälässä löysimme.
Olimme onnekkaita, sillä ravintola oli todella hyvä. Kuvan tiramisu oli täydellinen. Paras tiramisu, jonka olen koskaan syönyt. Ravintolan nimi oli Antica Trattoria "Al Gallinaccio", ja se sijaitsi lähellä Fontana di Treviä, osoitteessa Vicolo del Gallinaccio 6. Suosittelen ravintolaa erittäin paljon, sillä ruoka oli erittäin hyvää ja palvelu ystävällistä. Hinnatkin olivat ihan kohtuulliset.
Katsokaa nyt! Söin sen ennen kuin capuccino oli saapunut pöytään. En vain malttanut olla syömättä. Niin täydellistä se oli.
Fontana di Trevi oli yhtä upea kuin viime kerralla. Siellä oli melkein yhtä paljon turistejakin kuin viime kerralla, mutta se ei häirinnyt.
Keskustelimme siitä, kuka jumala lähteen keskellä on. Olin automaattisesti olettanut, että tietenkin Zeus. Neiti A sanoi ajatelleensa, että se on meren jumala. Wikipedia kertoo: "Kompleksin keskellä, tekokallion päällä, lepää meren jumala Okeanos merihevosten vetämässä vaunussa." Onhan se loogista. Näin hyvin minä tunnen mytologiaa.
Minä pidän pylväistä! Freud pitää minusta, eikun että Roomassa niitä pylväitä oli ja paljon. Ja kauneutta. Ja lämpöä kulkea yöllä minihameessa. Ihana kaupunki.
Ostia Stella Polaris - Päivä rannalla
Koska Suomessa oli sateista ja harmaata ja Roomassa aurinkoista, päätimme lähteä rannalle. Rannalle täytyi mennä metrolla ja paikallisjunalla. Molempien ovien vieressä oli ylläoleva kuva, joka havainnollisti, mitä tapahtuu, jos ovien väliin jää. Kuva oli sikäli paikallaan, koska ovet todellakin menivät kiinni, eivätkä auenneet uudelleen, vaikka välissä olisi mitä. Tästä syystä minä jäin ensimmäisen metron ulkopuolelle. En ehtinyt sisään ennen kuin ovet sulkeutuivat. Eräällä naisella jäi laukku väliin, mutta se saatiin kiskottua takaisin ulkopuolelle. Viitoin metrossa olevalle neiti A:lle, että nähdään pysäkillä. Näin teimme. Lähijunalla valitsimme pysäkiksemme Ostia Stella Polariksen, koska nimessä oli neiti A:n mielestä hyvä enne.
Rantasää oli täydellinen. Meri oli kirkas ja ilma juuri sopivan lämmin.
Tietenkin meidän piti ensin löytää ruokapaikka ennen kuin pystyimme pulahtamaan veteen. Minä juon valkoviiniä. Neiti A sanoi, että se on vanhuuden merkki, että on alkanut pitää valkoviinistä. Itse sanon, että se johtuu siitä, että lämpimässä auringonpaisteessa punaviini tuntuisi vähän liioittelulta.
Kommunikointimme sujui myös hyvin: "Ai sä tilasit neljäsosan valkoviiniä ja minä puoli litraa, miksemme voineet tilata yhdessä litraa? Se olisi varmaan tullut halvemmaksikin." "No en mä tiennyt, että aiot juoda valkoviiniä." "Mähän sanoin sulle." "Aijaa, luulin, että puhuit punaviinistä."
Siinä paikassa oli täydellistä pitsaa. Täy-del-lis-tä. Ravintolan nimi oli El Catari', Ristorante Pizzeria. Tämä sijaitsi osoitteessa Lungomare Paolo Toscanelli 10-12, 00122 Ostia Lido. Suosittelen enemmän kuin lämpimästi.
Italialaisten capuccinojen on pakko olla maailman parhaita. Italia on maa, jossa opin juomaan kahvia. Aiemmin pidin kahvia täysin sietämättömänä, mutta asuessani Italiassa minulle sanottiin, että kahvia on pakko kokeilla. Kokeilin capuccinoa ja sille tielle jäin.
Rannalle otimme evääksi pikkuiset Take Away -Peronit. Tämä taisi olla matkan kaunein maisema, jossa Peronia nautimme. Huomatkaa myös kuplavesi. Joimme me muutakin kun alkoholia. Kyllä, kyllä. Kuvassa olevalta mieheltä en ole kysynyt lupaa kuvan julkaisemiseen. Pahoittelen.
Kalpea suomalainen etsii aurinkoa. Rentouttavaa se todellakin oli.
Rentouttavaa. Kaunista. Aurinkoista. Mitä tästä nyt sitten voi vielä sanoa?
Ilta-aurinko ja Aperol-Spritz. Viivyimme rannalla miltei auringonlaskuun saakka.
"Toi on kyl aika kuuma toi kalastaja!" "No aijaa!"
