Viikonlopun Irtiotto Gdanskissa

Maaliskuun alussa päätimme ottaa parin päivän irtioton arjesta ja lähteä Gdanskiin. Kaupunkiin pääsee näppärästi ja edullisesti lentämällä suoraan Turusta. Siitä syystä se on aika usean synttärisankarin ja polttariporukan vakikohde.

Halusin panostaa yöpymiseen, joten valitsin hotellin nettisivuilla olevien kauniiden kuvien perusteella. Yöpaikkamme oli Mercure Gdansk Stare Miasto. Hotellin vastaanotossa kysyttiin, haluammeko huoneen korkealta vai matalalta. Halusimme korkealta ja päädyimme 16. kerrokseen. Se oli aivan mahtava valinta, sillä ikkunasta oli upea näköala.

Hotellin vieressä oli ostoskeskus. Kiersimme ostoskeskuksen nopeasti, ja mukaani päätyi New Yorkerista jopa neljä paitaa. Ei niin kovin mielikuvituksekas ostospaikka, mutta ainakin sain vaatevarastoani hivenen kartutettua. Näytän kuvassa kuulemma siltä kuin olisin juonut pari pulloa viiniä. En ollut - vain yhden ehkä.

Upean maiseman lisäksi ikkunalla oli leveä ikkunalauta. Täydellinen paikka ihailla kaupungin öisiä valoja. Jonain päivänä vielä asun asunnossa, jossa on leveät ikkunalaudat!

Matkustaessa tykkään aina kiivetä jonnekin korkealle katsomaan kaupunkia kokonaisuutena. Maisemat viehättävät. Matkaseuralaiseni alkoi verrata kaupungin maisemaa hänen mielestään huomattavasti parempaan merinäköalaan. Mielestäni niitä ei voi verrata. Kumpikin on kauniita. Kummallekin on aikansa ja paikkansa.

Emme tarvinneet näitä pulloja. Sen sijaan kyllä ihmettelin aika paljonkin sitä, että mitä ihmettä nämä ovat. On se kai hyvä, että Sveitsissä on krapulaa varten kehitetty ihan oma juoma? Eikö kukaan kuitenkaan ole kertonut, että sillä saattaisi olla Suomessa kovat markkinat?

Ensimmäisenä iltana metsästimme sopivaa ravintolaa melko kauan. Olimme katsoneet valmiiksi ravintolan, joka vaikutti hyvältä. Sinne päästyämme meille todettiin tylysti, että paikka on täynnä. Jouduimme siis siihen matkailun inhottavimpaan puoleen: nälkäisenä ravintolan etsimiseen.

Päädyimme Elephant Clubiin. Siellä oli  liveartisti soittamassa miellyttävää musiikkia. Ruoka oli hyvää ja kuten kuvasta näkyy: pihvi oli valtava! Suosittelen ravintolaa erityisesti sen mukavan ilmapiirin vuoksi. Ainut vapaa pöytä oli harmiksemme sellaisen käytävän varrella, josta ei nähnyt esiintyjää. Jos olisimme nähneet, olisimme varmaan viipyneet paikassa pidempään.

Hotellin aamiainen ei kuulunut huoneen hintaan, ja erikseen ostettuna se olisi maksanut paikalliseen hintatasoon nähden aivan liikaa. Ostimme siis läheisestä supermarketista aamiaistarvikkeet, ja söimme taatusti yhtä hyvin kuin hotellin aamiaisella. Minibaarin antimia siirtäessä pois ruuan tieltä tulin miettineeksi sitä, että ostaako joku minibaarista joskus jotain. Olisi paljon kätevämpää, jos hotellihuoneissa olisi tyhjä jääkaappi.

"Täällä mä oon, hei!"

"Hiiioooooooo......

......Hop!!!!"

Gdansk on mielestäni viehättävä ja kodikas pieni kaupunki. Aika paljon siitä tulee mieleen Turku. Siellä on vanhoja rakennuksia, kivoja ravintoloita ja joki. Se on myös tarpeeksi pieni. Ei jäänyt harmittamaan, vaikka vietimme paljon aikaa hotellihuoneessa. Tykkäsin kaupungista kovasti.

Toisena päivänä kävimme lounaalla Patio Españolissa.

Söimme tapaksia, kuten espanjalaisessa ravintolassa kuuluu. Ne olivat todella hyviä, ja kyseinen lautanen oli riittävä kahdelle hengelle kevyehköksi lounaaksi.

Joimme sangriaa, kuten espanjalaisessa ravintolassa kuuluu. Se oli hyvin maukasta. Suosittelen kovasti tätä ravintolaa espanjalaisen ruuan ystäville.

Filmitähti! Polskie Kino on elokuvateatteriksi sisustettu baari. Juomat olivat siellä enemmän kuin kohtuuhintaisia.

Olimme baarissa puoli neljän maissa iltapäivällä. Voisin kuvitella, että baari on aika paljon tunnelmallisempi illalla. Siinä siis yksi syy vierailla Gdanskissa uudelleen: täytyy nähdä Polskie Kino by night.

Kuuba: Havanna, 1. päivä

Lentomme lähti Helsinki-Vantaalta aamulla. Lensimme Moskovaan ja vaihdoimme siellä lentokoneeseen, joka lensi Havannaan. Neiti E oli etukäteen varoitellut, että venäläiset juovat vodkaa missä vaan. Tuolla lennollapa ei tarjoiltu alkoholia ollenkaan! Lento oli pitkä ja tuskaisa. Tuskaisampi se oli neiti H:lle, joka oli saanut ennen matkaa flunssapöpön.

Lopulta kuitenkin saavuimme Havannaan, tilasimme taksin, ilmoittauduimme sisään casa particulareen ja menimme suoraan nukkumaan.

Seuraavana aamuna olimme hieman vähemmän zombeja, joten kysyimme, missä voisimme syödä aamiaista.

Löysimme melkoisen pramean hotellin, josta menimme kysymään, saisimmeko aamiaista.

Saimme toki aamiaista. Se oli luultavasti kallein aamiainen, jonka reissumme aika söimme. Hintaa sillä oli n. 5-6 euroa. Muina aamuina söimme casa particularessa. Hinta vaihteli n. 2-4,50 euron välillä. Aamiaisessa parasta oli tuoreet hedelmät. Guavasta tuli välittömästi meidän molempien suosikkihedelmä! Aamiaisena oli yleensä kahvi tai tee, tuoremehu, tuoreita hedelmiä, munakas, leipää ja voita.

Hotellin aulassa oli patsas, jota turistit kävivät kuvaamassa. Turisteina piti itsekin ottaa kuva. Ei tietoa patsaasta, ei muistikuvaa hotellin nimestä.

Lempiasiani: suihkulähde. Kuvassa myös ohikulkija ja sikari.  Oh, so very Cuban.

Vanhat autot olivat yksi syy, miksi minua kiinnosti mennä Kuubaan. Ovathan ne nyt aivan älyttömän kauniita!

Vanhoja autoja ja vanhoja ladoja oli katukuva täynnä. Etukäteen luin väittämän, ettei Kuubassa olisi paljon autoja. No, ei ehkä johonkin suurkaupunkiin verrattuna, mutta on siellä enemmän autoja kuin esimerkiksi 67:lla. Ei se nyt varsinaisesti mikään autoista autioutunut maa ole.

Ensimmäinen mojito! Mojitot olivat toinen syy Kuuban vierailuuni. Olivat ne sen arvoisia maullisesti - hinnallisesti ne olivat jotain 1,50-2,50 euroa kappaleelta. Kuubalaiset tekevät kaikki drinkit rommipohjaisina. Mojito, Cuba Libre, Daquiri. Siinä on syitä käydä Kuubassa.

Meille tuotiin drinkkien oheen banaanilastuja. Se oli ainoa kerta, kun saimme niitä ilmaiseksi juoman yhteydessä. Muuten banaanilastut olivat osa miltei joka ateriaa. Banaanilastut olivat paljon yleisempiä kuin perunalastut. Hyviä ne olivat myös! Opin Kuubassa myös sen, että on olemassa muitakin banaaneja kuin ne, joita tuodaan Suomeen. Osa banaaneista on ihan tarkoitettu ruuanlaittoon.

Havanna on merenrannalla. Tosin ei siellä avomerta näy. Toisella puolella näkyy Casablanca-saari ja saarella oleva iso Kristus-monumentti.

Tässä olisi tämmöinen joku muistomerkki. Veikataan vaikka mereen liittyvää muistomerkkiä.

Hevoskyytiä olisi ollut tarjolla joka kaupungissa. Tarkoitus oli mennä ajelemaan, mutta se jäi. Olisihan siinä ollut omanlaisensa tunnelma kiertää kaupunkia hevosen kyydissä. Seuraavalla kerralla sitten!

Matkakaverini kirjastonhoitaja neiti H halusi mennä tutustumaan paikalliseen kirjastoon. Kirjastossa meidät otettiin hyvin vastaan ja lastenosastoa hoitava vanhempi setä kertoi, miten hän on luonut näyttelyn lastenkirjailijoiden kuvista. Hän on myös markkinoinut tätä ideaa muihin kirjastoihin - mm. Suomeen. Hänen mielestään lapsien täytyy nähdä kuvat kirjailijoista, joiden kirjoja he lukevat.

Kirjastossa oli jonkun henkilön patsas. Meiltä kysyttiin, tiedämmekö ketä patsas esittää. Emme tienneet. Emme tiedä vieläkään.

Kirjaston pihalta päädyimme suureen turistihuijaukseen. Meille sanottiin, että he tekevät lettikampauksia kahdella pesolla (n. 1,60 euroa). Neiti H halusi letit. Minun oli tarkoitus vain istua ja katsoa. Totesin kuvan ottamisen hetkellä neiti H:lle, että hymyilisi vähän. Hän totesi, ettei voi hymyillä, eikä avata silmiä, koska sattuu niin hemmetisti.

Minut houkuteltiin myös letitystuoliin. Ymmärsin hetkessä, mitä neiti H tarkoitti sillä, että sattui. Se sattui PALJON. Silmät kiinni ja hampaat yhteen. Kivun lisäksi meidät yllätti hinta. He pyysivät 2 pesoa/letti. En ehkä olisi sillä hinnalla ottanut ex tempore päähäni yhtään mitään. Perinteinen ensimmäisen päivän turistihuijaus.

Mutta no, olivathan ne letit ihan kauniit. Näytin rock-tähdeltä! Kampaajat sanoivat, että voisin pitää lettejä ihan hyvin 4-5 viikkoa. Pidin niitä viikon. Sen jälkeen, kun avasin letit, tajusin, että ne olivat oikeasti tosi kätevät. Ei mennyt hiukset koskaan silmille ja hiusten peseminenkin oli melko helppoa.

 Kirjaston vieressä oli torimyyntiä.

Joku talo ja seinustalle maalattu Che Guevara. Che Guevaran naamoja oli kaikkialla. Samoin vallankumoukseen liittyviä huudahduksia. Hämmentävintä olivat maanteiden verralla olevat sosialismia puoltavat propaganda-taulut.

Kulkukoiria oli jonkin verran. Kaupustelijoita ja kerjäläisiä oli Havannassa paljon. Suunnilleen kaikkea lämpimistä pizzoista kondomeihin pystyi ostamaan ohikulkevilta kaupustelijoilta. Varkaista ei sen sijaan ollut huolta. Olo oli kaikkialla varsin turvallinen.

Kuuba oli sinänsä ristiriitaisia tunteita herättävä maa. Hyvinvoivalle länsimaiselle ihmiselle se oli eksoottinen vierailukohde. Minä kuvasin tuliterällä älypuhelimellani kaikkea maassa, jossa vain hyvin harva voi kuvitella omistavansa älypuhelimen - tai edes internetin.

Kuubassa eletään köyhyydessä, mutta ihmiset jaksavat silti olla optimistisia ja odottaa muutosta. Nuoren sukupolven mielestä vallankumousta ei ole koskaan tapahtunut, vaan se on vasta tulossa. Ihmiset jaksavat vapauden puutteesta huolimatta laulaa ja tanssia kaikkialla. Siinä olisi oppimista ihmisille maassa, jossa on vapaus ja yltäkylläisyys.

Kävimme Hemingwayn omistamassa hotellissa mojitoilla. Etsin taiteellista virtausta yläviistosta.

Vessat olivat yleensä siistejä. Pytyt olivat sillä korkeudella, että piti kyykkiä yläpuolella. Vessapaperia sai ostaa vessamummolta. Vessamummolle piti muutenkin aina antaa tippiä. Aluksi se ärsytti, mutta loppumatkasta vessamummoista tuli kavereita, joiden kanssa voi jopa keskustella! Omat vessapaperit oli toki hyvä olla varmuuden vuoksi mukana. Käsipyyhkeitä ei ollut missään koskaan.

Kuuba oli...

Lämpö, aurinko, mojito, salsa, uudet ihmiset, huijarit, parhaat tyypit, kotimajoitus, kaksi viikkoa samaa ruokaa, jaettuja vessatarinoita, vessamummoja, Suomesta kannettua loppuun asti varjeltua vessapaperia, ratsastusretki suihkulähteelle, paratiisiranta, tinkauksen oppiminen, sääli, loukkaantuminen, itku, ikävä, ihastuminen, itsensä 16-vuotiaaksi tunteminen, avoauton kyydissä ajeleminen, kaikkialla soiva musiikki, kommunismi, vallankumous, kapinahenki, Che Guevara, hymy, katkeruus, vilpitön ilo, taistelutahto, vapauden puute, meri, rappio, tanssi, rommi, kantabaari, helpoin matkaseuralainen ikinä, nauru, nauru ja nauru.

Kuvia on satoja, ajatuksia on tuhansia, tarinoita on kymmeniä ja tunteita on koko kirjo.

Matkatarinoiden kirjoittamisen vaikeus on siinä, ettei tiedä, mistä aloittaa. 

Loch Nessiä etsimässä!

Tämä on tarina siitä, miten kaksi naista etsivät Loch Nessiä. En nyt tarkoita sitä hirviötä. Tarkoitan sitä järveä. Loch Nessin hirviö on mielestäni aika erikoinen juttu. Miten sen legenda on voinut elää niin pitkään, vaikka käytännössä hirviöstä ei ole mitään todisteita? Suurin kysymys on kuitenkin se, että miksi sitä kutsutaan hirviöksi? Mitä pahaa se on koskaan kenellekään tehnyt?

Kun suunnittelimme Skotlannin lomaa, halusimme olla suunnittelematta etukäteen juuri mitään. Molempien arkielämä on ihan tarpeeksi aikataulutettua ja täynnä suunnitelmia. Loman täytyy olla suunnittelematonta. Sen verran kuitenkin suunnittelimme, että neiti E halusi välttämättä mennä Loch Nessille. Itseäni ajatus ei suuremmin kiehtonut, kun ajattelin sen olevan täynnä turisteja. Suostuin kuitenkin ja katsoin kartasta sattumanvaraisesti jonkun paikan läheltä Loch Nessiä, jossa voisimme majoittua. Päädyimme Aviemoreen. Ihan siis vain kartasta katsoin, että tuo paikka näyttää kivalta, mennään sinne. Suosittelen tätä toimintatapaa. Aviemore osoittautui varsin ihanaksi paikaksi.

Aviemoressa kävimme ensimmäiseksi turisti-infossa kysymässä, miten pääsisimme Loch Nessille. Ystävällinen setä kertoi meille, että meidän täytyy ottaa bussi Invernessiin. Invernessissä järjestetään pieni risteily Loch Nessille. Hän katsoi meille aikataulutkin valmiiksi. Päätimme toimia hänen ehdotuksensa mukaan.

Emme kuitenkaan varanneet paikkaa risteilylle. Ei oikeastaan edes tullut mieleen varata sitä. Hyppäsimme turisti-infon miehen suosittelemaan bussiin. Invernessin bussiasemalla marssimme risteilyä myyvän yrityksen tiskille ja totesimme, että haluamme osallistua sinne. Nainen tiskin takana totesi, että risteily on täynnä. Meillä ei ollut mitään varasuunnitelmaa! Kysyimme, miten pääsemme järvelle. Meille neuvottiin, että voimme mennä paikallisbussilla.

Juoksimme paikallisbussiin, joka oli juuri lähdössä. Harmittelimme sitä, että olimme varanneet aikaa reissulle vain pari tuntia - juuri sen risteilyn aikataulun mukaan. Paikallisbussi jäi seisomaan nostetun sillan taakse melkein puoleksi tunniksi. Olimme hermostuneita. Onneksi mukana oli suklaata. Suklaa pelastaa.

Meille oli ehdotettu, että jäisimme pois pysäkillä, joka on ennen Loch Nessin linnaa. Tällöin voisimme kävellä kivan reitin linnalle. Hyppäsimme pois bussista ja selvitimme, mihin suuntaan meidän olisi käveltävä. Olimme hieman kauhuissamme siitä, että ehtisimmekö takaisin ajoissa, koska suunnittelemamme bussi oli viimeinen bussi Aviemoreen, eikä paikallisbussien aikatauluihin voinut ilmeisesti luottaa.

Marssimme kartasta katsottua reittiä eteenpäin. Emme nähneet Loch Nessiä missään. Mietimme, pitäisikö meidän kääntyä takaisin ja palata Invernessiin. Totesimme kuitenkin: "Me ollaan tänne tultu sitä Loch Nessiä katsomaan, joten mehän emme lähde minnekään ennen kuin olemme sen nähneet!" Marssimme eteenpäin ja olimme epätoivoisia. Neiti E syyllisti minua siitä, kun en ollut halunnut ottaa viiniä mukaan. Suurin virhe koko reissun aikana!

Lopulta näimme Loch Nessin! Sen jälkeen uskalsimme jälleen hengittää. Olimme saavuttaneet määränpään! Ilma oli kaunis ja järvi oli kaunis! Olisi tehnyt mieli pysähtyä syömään eväitä näkymän ääreen. Emme kuitenkaan uskaltaneet, koska emme tienneet, miten kaukana linna on. Meidän olisi kuitenkin ehdittävä siihen viimeiseen bussiin.

Linnan raunioille päästyämme tajusimme, että sisäänpääsymaksu oli seitsemän puntaa. En suostunut maksamaan sitä. En pidä siitä, että rahastetaan luonnonnähtävyyksistä. Luonto kuuluu meille kaikille! Niinpä söimme eväämme parkkipaikalla.

Vaikka olimme alussa kiroilleet sitä, että miksi ihmeessä emme menneet suoraan linnalle, kun aikaa oli muutenkin vähän, totesimme lopussa, että se oli parempi vaihtoehto. Saimme kävellä todella kaunista reittiä Loch Nessille. Näimme järven paremmin kuin, jos olisimme suoraan tulleet linnalle. Tällöin olisimme myös varmasti maksaneet sen seitsemän puntaa, että pääsemme näkemään koko järven kauneuden.

Ja kyllä, ehdimme myös bussiin ja pääsimme takaisin Aviemoreen. Loch Ness oli aivan erilainen kuin kumpikaan meistä oli kuvitellut. Se oli iso ja kaunis. Turisteja näkyi todella vähän.