Kun suunnittelimme Kuuban matkaa Neiti H:n kanssa, olimme molemmat samaa mieltä siitä, että Kuubassa on majoituttava casa particulareissa, eli ihmisten kotona. Kuubassa on mahdollisuus hakea lupa sille, että majoittaa vieraita kotonaan. Käytännössä siis ihmisten kotona oli yksi tai useampi huone, jota vuokrattiin matkustajille.
Casa Particularien asuakkaat ovat varmasti Kuuban rikkaimpia ihmisiä, mutta siitä huolimatta majoitus on oiva mahdollisuus nähdä, miten kuubalaiset oikeasti elävät. Jokaisessa kaupungissa meillä oli kahden hengen huone omalla kylpyhuoneella. Hinta oli aina n. 20 euroa/yö kahdelta, mutta majoitusten taso vaihteli todella paljon. Kuvassa on Havannan majoituksessa ollut koira.
Cienfuegosissa meillä oli reissun paras majoitus. Huone ja palvelu oli ihan hotellitasoista. Kuubassa on mahdollisuus viettää myös lomia, jotka ovat hyvin kaukana todellisuudesta. Siellä on all inclusive -lomia aurinkorannoilla, esimerkiksi Varaderossa. Silloin saa viettää eristetyn loman kaukana paikallisista. Kuulin, että Varaderon hotelleissa oli myös tarjolla ihan kaikkea Coca-Colasta lähtien kauppasaarron aikaankin.
Kuubassa toimii tuttavaverkosto todella hyvin. Olimme varanneet ainoastaan Havannasta majoituksen, ja päätimme vasta paikan päällä, minne matkustaisimme seuraavaksi. Kysyimme Havannan majoituksessa, että tuntevatko he ketään Cienfuegosissa. Hetkessä hän soitti tuttavalleen ja kertoi, että hän odottaisi meitä bussipysäkillä. Yllättäen tuttavan luona olikin täyttä ja hän vei meidät naapurissa olevaan majoitukseen. Siitä pidettiin huolta, että vaikka oma paikka olisikin täynnä, etsittiin meille joku muu majoitus. Pyysimme aina edellisen paikan emäntää tai isäntää soittamaan seuraavaan kaupunkiin ja hankkimaan meille majoituksen. Se oli erittäin kätevää. Hassuinta oli, että Trinidarin emäntä totesi jossain vaiheessa: "Niin Havannassa te olette varmaan Jorgenin ja Isabellin luona?" "Joo! Mistä te tunnette?" Selvisi, että he olivat olleet opiskelukavereita. Kavereista pidetään siis huolta!
Kaikissa majoituksissa oli tarjolla aamiaista noin 5 euron hintaan. Aamiaisten taso vaihteli jonkin verran. Cienfuegosissa sai ihan älyttömästi kaikkea ja muissa paikoissa aika paljon vähemmän. Oli joka tapauksessa mukavaa, että aamiaismahdollisuus oli majoituksen yhteydessä. Osa majoittajista tarjosi myös illallista. Aluksi luulin, että söisimme isäntäperheen kanssa yhdessä illallista, mutta he tekivätkin illallisen meille erikseen.
Trinidarin majoituksessa parasta oli näköala ja todella puhelias emäntä. Huone oli pieni, sängyt lähekkäin ja vieressä olevassa vessassa oli säleovi. Siinä pääsi tutustumaan matkataveriin hyvin läheisesti. Onneksi Neiti H oli rentoa ja loistavaa matkaseuraa! Cienfuegos ja Santa Clara olivat selkeästi rikkaammat kaupungit kuin Havanna ja Trinidar, jos sen voi päätellä majoituksen tasosta.
Kuubalaiset eivät saa keskustella turistien kanssa, ellei heillä ole siihen joku erikoissyy. Kaikkien majoitusten vuokraemmät ja -isännät olivat kovia keskustelemaan. He eivät juurikaan kritisoineet Kuuban tilannetta, vaan olivat siihen tyytyväisiä. Se ei kuitenkaan ole koko totuus, koska he ovat Kuuban mittasuhteissa rikkaita ihmisiä. Yhden majoituksen isäntä kertoi siitä, että hänen lääkärityttärellään on niin huono palkka, ettei hänellä on varaa vain huonoon kännykkään. Euroopassa hänellä olisi älypuhelin. Siinä kohtaa oli aika kiusallista hivellä upouutta iPhonea.
Erityisesti Havannan majoittajat olivat tosi huolehtivaisia sen suhteen, että me olemme turvassa ja varovaisia huijaavien kuubalaisten kanssa. Se oli sympaattista! He toivoivat, että suosittelemme kaikille ystävillemme Havannan Jorgeneiden majoitusta. Suosittelen kyllä! Ilman kotimajoituksia Kuuba olisi jäänyt paljon, paljon etäisemmäksi.
