Katso kuvat! Lissabon: São Jorgen linna

Olimme kolme vuotta sitten Lissabonissa äidin kanssa. Näpsin paljon valokuvia, jotka ansaitsevat tulla julkaistuiksi.

  

Linnan kukkulalta on upeat maisemat koko kaupungin ylle.

Vanha kunnon tykkiposeeraus!

Oviaukot olivat juuri sopivan kokoisia tällaiselle pitkälle naiselle.

Kiviset linnanmuurit ovat kovin, kovin kauniit.

Ihmisellä on tarve jättää itsestään pala kaikkialle.

Kukat toivat kontrastia karuun maisemaan.

 Linnariikinkukko päätti esitellä meille koko komeutensa!

Osaavat muutkin kuin riikinkukot poseerata!

Lissabon on kaunis. Haluan takaisin.

Kuuba: Kotimajoitus on ainoa oikea vaihtoehto

Kun suunnittelimme Kuuban matkaa Neiti H:n kanssa, olimme molemmat samaa mieltä siitä, että Kuubassa on majoituttava casa particulareissa, eli ihmisten kotona. Kuubassa on mahdollisuus hakea lupa sille, että majoittaa vieraita kotonaan. Käytännössä siis ihmisten kotona oli yksi tai useampi huone, jota vuokrattiin matkustajille.

Casa Particularien asuakkaat ovat varmasti Kuuban rikkaimpia ihmisiä, mutta siitä huolimatta majoitus on oiva mahdollisuus nähdä, miten kuubalaiset oikeasti elävät. Jokaisessa kaupungissa meillä oli kahden hengen huone omalla kylpyhuoneella. Hinta oli aina n. 20 euroa/yö kahdelta, mutta majoitusten taso vaihteli todella paljon. Kuvassa on Havannan majoituksessa ollut koira.

Cienfuegosissa meillä oli reissun paras majoitus. Huone ja palvelu oli ihan hotellitasoista. Kuubassa on mahdollisuus viettää myös lomia, jotka ovat hyvin kaukana todellisuudesta. Siellä on all inclusive -lomia aurinkorannoilla, esimerkiksi Varaderossa. Silloin saa viettää eristetyn loman kaukana paikallisista. Kuulin, että Varaderon hotelleissa oli myös tarjolla ihan kaikkea Coca-Colasta lähtien kauppasaarron aikaankin.

Kuubassa toimii tuttavaverkosto todella hyvin. Olimme varanneet ainoastaan Havannasta majoituksen, ja päätimme vasta paikan päällä, minne matkustaisimme seuraavaksi. Kysyimme Havannan majoituksessa, että tuntevatko he ketään Cienfuegosissa. Hetkessä hän soitti tuttavalleen ja kertoi, että hän odottaisi meitä bussipysäkillä. Yllättäen tuttavan luona olikin täyttä ja hän vei meidät naapurissa olevaan majoitukseen. Siitä pidettiin huolta, että vaikka oma paikka olisikin täynnä, etsittiin meille joku muu majoitus. Pyysimme aina edellisen paikan emäntää tai isäntää soittamaan seuraavaan kaupunkiin ja hankkimaan meille majoituksen. Se oli erittäin kätevää. Hassuinta oli, että Trinidarin emäntä totesi jossain vaiheessa: "Niin Havannassa te olette varmaan Jorgenin ja Isabellin luona?" "Joo! Mistä te tunnette?" Selvisi, että he olivat olleet opiskelukavereita. Kavereista pidetään siis huolta!

Kaikissa majoituksissa oli tarjolla aamiaista noin 5 euron hintaan. Aamiaisten taso vaihteli jonkin verran. Cienfuegosissa sai ihan älyttömästi kaikkea ja muissa paikoissa aika paljon vähemmän. Oli joka tapauksessa mukavaa, että aamiaismahdollisuus oli majoituksen yhteydessä. Osa majoittajista tarjosi myös illallista. Aluksi luulin, että söisimme isäntäperheen kanssa yhdessä illallista, mutta he tekivätkin illallisen meille erikseen.

Trinidarin majoituksessa parasta oli näköala ja todella puhelias emäntä. Huone oli pieni, sängyt lähekkäin ja vieressä olevassa vessassa oli säleovi. Siinä pääsi tutustumaan matkataveriin hyvin läheisesti. Onneksi Neiti H oli rentoa ja loistavaa matkaseuraa! Cienfuegos ja Santa Clara olivat selkeästi rikkaammat kaupungit kuin Havanna ja Trinidar, jos sen voi päätellä majoituksen tasosta.

Kuubalaiset eivät saa keskustella turistien kanssa, ellei heillä ole siihen joku erikoissyy. Kaikkien majoitusten vuokraemmät ja -isännät olivat kovia keskustelemaan. He eivät juurikaan kritisoineet Kuuban tilannetta, vaan olivat siihen tyytyväisiä. Se ei kuitenkaan ole koko totuus, koska he ovat Kuuban mittasuhteissa rikkaita ihmisiä. Yhden majoituksen isäntä kertoi siitä, että hänen lääkärityttärellään on niin huono palkka, ettei hänellä on varaa vain huonoon kännykkään. Euroopassa hänellä olisi älypuhelin. Siinä kohtaa oli aika kiusallista hivellä upouutta iPhonea.

Erityisesti Havannan majoittajat olivat tosi huolehtivaisia sen suhteen, että me olemme turvassa ja varovaisia huijaavien kuubalaisten kanssa. Se oli sympaattista! He toivoivat, että suosittelemme kaikille ystävillemme Havannan Jorgeneiden majoitusta. Suosittelen kyllä! Ilman kotimajoituksia Kuuba olisi jäänyt paljon, paljon etäisemmäksi.

Uusi vuosi Gdanskissa: Mitä opin matkasta?

Oppi nro 1: Gdanskiin on tosi kätevä matkustaa Turusta! Wizz Air lähtee ilmaan kuuden aikaan illalla, joten sinne ehtii vielä työpäivän jälkeenkin. Ajallisesti matkaan menee suunnilleen saman verran kuin matkustaisi junalla Helsinkiin.

Oppi nro 2: Lentokoneesta saattaa loppua viinipullot kesken. Jos istuu koneen keskivaiheilla, ei juomia välttämättä ole enää siinä kohdassa jäljellä.  Jos kuitenkin onnistuu saamaan juoman, täytyy varautua siihen, että laskeutuminen alkaa siinä vaiheessa, kun on saanut viinin kaadettua mukiin.

Oppi nro 3: Vaikka hotellin valintaan on käytetty useita tunteja useina eri päivinä, ei pidä olettaa, että hotellissa olisi tarjolla kosmetiikkaa. Talvipakkasella rasvan jättäminen kotiin aiheutti kirjaimellisesti kutkuttavia tilanteita!

Oppi nro 4: Hotel Artusin huone oli viihtyisä ja kivasti sisustettu. Vessapaperi sen sijaan oli kovaa ja sitä pihisteltiin. En ymmärrä siivoojia, jotka eivät voi laittaa valmiiksi kahta rullaa vessapaperia! Mikä siinä on? Ei se mitään kultaa ole!

Oppi nro 5: Hotellin alakerrassa oleva ravintola Mon Balzac tarjosi reissumme parhaat aamiaisvaihtoehdot. Aamiaisella oli ainoastaan suomalaisia.

Oppi nro 6: Jos ei sesonkiaikaan varaa pöytää, ei tilaa luultavasti ole juuri missään. Uuden vuoden aattona emme edes jaksaneet lähteä etsimään vapaata pöytää, vaan ostimme katuruokaa. Kuvassa idyllinen katuruokahetki. Minä söin tietenkin makkaraa ja herra K söi hapankaalia nyhtöpossulla. Parasta uuden vuoden ilallisellamme oli lämmin hehkuviini. Sama pöytätilanne oli myös uuden vuoden päivänä. Meidät käännytettiin usean ravintolan ovella ennen kuin pääsimme sisään Cafe Ferberiin. Ihan heti ei tulisi mieleen tilata illallista kahviosta, mutta siinä hetkessä tilattu ateria maistui ihanalta!

 

Oppi nro 7: Jos haluaa päästä joenrantaan katsomaan ilotulituksia, kannattaa lähteä aiemmin kuin 10 minuuttia ennen puolta yötä. Ilotulitus oli kuitenkin niin valtava, että sen pystyi näkemään kaduiltakin. Suomessa pelkään ilotulitteita (tai tarkemmin sanottuna niiden ampujia), mutta tuolla en jostain syystä pelännyt.

Oppi nro 8: Gdansk on kylmä talvella!

Oppi nro 9: Aamiainen on lomalla päivän tärkein ateria! Ennen sitä on naama nyrpeänä tai tehohymyyn väännettynä. Ravintola Tekstylia löytyi, kun kävelimme hotellilta kohti rautatieasemaa. Aamiainen oli reissumme edullisin. Koko setti oli vain n. kuusi euroa/hlö.

Oppi nro 10: Sopottiin pääsee kätevästi paikallisjunalla. Edestakainen matka Gdanskista taisi maksaa 2 euroa. Ainut ongelma junamatkustamisessa oli se, että laitureilla on tosi huonosti merkattu se, mihin juna on matkalla. Onnistuimme kuitenkin näkemään meren ja toteamaan, että kesällä voisi palata piknikille.

Oppi nro 11: Coctail Bar Max Sopotissa panostaa drinkkien ulkonäköön täysillä! Miltä tuntuisikaan juoda Pina Coladaa ilman ananaksen päätä? Drinkit olivat hyviä, mutta paikka ei ollut erityisen edullinen. Toisaalta minulla ei ole aavistustakaan, mitä drinkit Suomessa maksavat. Ehkä enemmän, ehkä vähemmän.

Oppi nro 12: Gdanskissa on talvella kylmä! Eikun, se oppi taisi tulla jo... No, joka tapauksessa kylmyys ajoi meidät lounaalle Segafredoon. Se on italialaistyyppinen kahvilaketju. Tämä oli reissumme heikoin ruokahetki. Söin päärynäsalaatin, koska kana oli loppu! Olihan se ihan hyvää, mutta c'moon: kuka syö päärynäsalaatia?

Oppi nro 13: Jósef K. oli tosi kiva baari! Hinnat olivat edulliset ja sisustus oli persoonallinen. En tiedä, miksi en ottanut enempää kuvia, mutta baarissa oli mm. pöydän läpi kasvava puu.

Oppi nro 14: La Pampa on erittäin hyvä pihviravintola! Kävimme Herra K:n syntymäpäivän kunniaksi syömässä pihvi-illallisen. Ruoka oli hyvää ja palvelu erittäin ystävällistä. Herra K ei kovin usein tilaa ravintolassa pihviä, mutta hän totesi illan pihvin olleen paras pihvi koskaan. Olin itse myös varsin tyytyväinen ruokaani.

Oppi nro 15: Hierontatuolit ovat parasta! Miksen ole koskaan aiemmin niitä kokeillut? Tämä oli ehkä reissun tärkein oppi!

Heräsin Kreikassa

Tänään minun piti herätä Turusta, mutta heräsinkin Kreikasta katselemaan tätä parvekemaisemaa.

Olen aina ollut matkustusjutuissa yllytyshullu. Lennot Kreikkaan ostettiin suunnilleen tämän keskustelun saatteena: "Mennään Ateenaan. Sinne saa lennot alle 200 eurolla." "Okei, joko tilasit liput?" 

Suostuttelu siihen, että unohdan paluulennon ja jään vielä muutamaksi päiväksi, vei hieman enemmän aikaa. Parin tunnin mietinnän jälkeen totesin, että jäädään. Kerran elämme, ja raha on vain rahaa.

Tänne jääminen mahdollisti sen, että ehdimme vierailla Hydrassa (tai Idrassa tai Ydrassa, riippuu keneltä kysyy). Saari vei sydämeni välittömästi. Tämä on yksi kauneimpia koskaan näkemiäni paikkoja.

Mitä opin tästä? Seuraa sydäntäsi ja elä ja koe niin paljon kuin pystyt.