Ostin Amsterdamista matkapäiväkirjan. Se on aivan mainio. Voin kirjoittaa
heti ylös mielessä olevat ajatukset, ideat ja hassut lausahdukset! Sen pohjalta
on helppo sitten myöhemmin kirjoittaa esimerkiksi blogipäivitys. Kirjan välissä
on muutamia kirjekuoria, joihin voi laittaa esimerkiksi matkalla kertyneitä
lippuja muistoksi. Se on hyvä, koska aina ennen olen heittänyt kaikki liput
roskiin. Nyt ne ovat tallessa.
Matkoilta on mukava lähettää kortteja ihmisille. Yleensä se vaan tuppaa
unohtumaan, kun on niin paljon muuta tekemistä. Tällä kertaa ostin kuitenkin
kortit ajoissa ja kirjoitinkin niistä pari heti ensimmäisenä päivänä. Sen
jälkeen päivät kuluivat. Viimeisenä iltana havahduin, etten ole kirjoittanut
kortteja, enkä ostanut kaikkiin postimerkkejä. Sain nämä asiat kuitenkin tehtyä
ennen nukkumaanmenoa.
Tyytyväisenä itseeni menin etsimään postilaatikkoa. Menin Dam-aukiolle. Ei
postilaatikkoa. Kuljin Damrakia pitkin. Ei postilaatikkoa. Menin Amsterdamin
keskusrautatieasemalle. Ei postilaatikkoa missään! Mihin hollantilaiset ovat
oikein piilottaneet postilaatikkonsa? Niinpä jouduin ottamaan kortit mukaani
lentokoneeseen.
Kolmessa kortissa on kuva Van Goghin taideteoksesta. Taidemuseoon meneminen
oli yksi minun matkani tärkeimmistä päämääristä. Ihastelin Van Goghin taideteoksia miltei suu
auki. Ne olivat todella, todella upeita. Kaikkien muiden taiteilijoiden työt
kalpenivat niiden rinnalla.
Yhdessä kortissa on tuulimylly. Lentokoneen laskeutuessa maisema oli täynnä
tuulimyllyjä. Ne tekivät minuun suuren vaikutuksen. Myllyjen rivistö oli veikeää
katsottavaa. Tuulimyllyt ovat luontoa hyödyntävä tapa tuottaa energiaa, joka ei
kuitenkaan kuluta luontoa liikaa. Toivoisin niitä lisää myös Suomeen. Ei
valkoiset myllyt pilaa maisemaa, ja aina voi värittää ne myös jollain toisella
värillä.
Viides kortti esittää vedenpintaheijastuksen Amsterdamista. Siitä tulee
väkisin mieleen kannabis-turismi. Luin ennen lähtöäni YLE:n jutun Alankomaiden
kannabis-turismista (http://m.yle.fi/w/uutiset/ulkomaat/ns-yduu-3-2505361).
Siitä sai sellaisen kuvan, että ihmiset matkustavat sinne vain kannabiksen
takia. Olin hieman säikähtänyt. En kuitenkaan voi sanoa huomanneeni, että asia
olisi tällä tavalla. Toki kaduilla leijui coffee shopeista tuleva kannabiksen
tuoksu, mutta en nähnyt missään sekavia tai aggressiivisia ihmisiä. Amsterdam
vaikutti kaikin puolin turvalliselta ja lämpimältä kaupungilta.
Siirtyminen paikasta toiseen
Saanko esitellä, tässä on keskikokoinen matkalaukkuni! Ihminen tarvitsee
yllättävän monta laukkua, jotta jokaiselle matkalle olisi omansa. Mietin aika
pitkään tätä laukkua ostaessani, onko keltainen järkevä ratkaisu. Nykyään voin
sanoa, että kyllä on! Tunnistan oman laukkuni laukkuhihnalta välittömästi pitkän
matkan päästä ja voin rynnätä sen luokse! Onhan se toki vähän reissussa
rähjääntyneen näköinen, eikä enää kirkkaan keltainen, mutta ehkä matkalaukun
kuuluu näyttää maailmaa nähneeltä.
Tuon matkalaukun lisäksi minulla oli mukana reppu ja käsilaukku. Käsilaukku
osoittautui turhaksi, koska kannoin reppua mukanani kaikkialle. Siihen oli syynä
se, että halusin kantaa mukanani kameraa, ja käsilaukku oli hieman liian ahdas
sille. Ainoastaan viimeisenä iltana lähdin kiertämään Amsterdamia pelkän
käsilaukun kanssa. Siitä syystä minulla ei ole kauniita iltakuvia Amsterdamista
laisinkaan. Ajattelin kuitenkin lepuuttaa kantolihaksiani viikon kantamisen
jälkeen.
Kuten kuvakin osoittaa, aion kirjoittaa matkustamisesta – tarkemmin sanoen
siirtymisestä paikasta toiseen. Lensin Amsterdamiin ja takaisin Blue1:lla. Blue1
on mielestäni miellyttävä lentoyhtiö. Palvelu on hyvää, ruumaan saa laittaa 23kg
tavaraa, ja he olivat erittäin ripeitä. Lennot olivat molempiin suuntiin
etuajassa, eikä matkalaukkuja joutunut kauan odottamaan. Täytyy tosin sanoa,
että kerran Blue1:n lennolla olen kadottanut matkalaukkuni. Se tapahtui
mukavasti joulun alla, ja kaikki joululahjat olivat matkalaukussa. Matkalaukku
palautui vasta Tapaninpäivänä. En tosin tiedä, kenen syytä kadonneet matkalaukut
ovat. Ehkä siitä ei voi lentoyhtiötä syyttää. Miellyttävää Blue1:n lennoilla on
myös se, että siellä on tarjolla ilmaisia sanomalehtiä, kahvia ja teetä.
Lentokentältä Amsterdamin keskustaan siirryin junalla. Junamatka maksoi noin 4
euroa, ja matka kesti noin 20 minuuttia. Junaan sai ostettua lipun automaateista,
joihin kävivät kolikot. Automaatti oli hämmentävä, koska siinä kysyttiin monen
monta eri kysymystä. Kysymykset olivat kuitenkin esitetty niin havainnollisesti,
että niistä selvisi. Haastavaa junamatkalla oli se, että kuulutukset olivat
ainoastaan hollanniksi. Olin miltei hypätä väärällä pysäkillä ulos.
Lisää junamatkustusta koin, kun matkustin Amsterdamista Maastrichtiin.
Amsterdamin keskusrautatieasemalla oli automaatteja, joissa voi maksaa
luottokortilla. Samoja automaatteja ei ollut Maastrichtissa, joten siellä lippu
täytyi ostaa tiskiltä. Matka yhteen suuntaan maksoi noin 23 euroa. Matka-aika
oli noin 2,5 tuntia.
Ihmettelin junaan päästyäni, miksi määränpääksi on merkitty ”Maastricht,
Heerlen”. Ystäväni kertoi tekstiviestin välityksellä, että juna jakautuu jossain
vaiheessa kahtia, joten minun pitäisi varmistaa, että olen oikeassa vaunussa.
Vaunussa ei lukenut missään, mihin se oli menossa, ja kuulutukset olivat
edelleen hollanniksi. Kysyin neuvoa edessä olevalta mieheltä, joka kertoi, että
olen oikeassa paikassa. En kuitenkaan ollut täysin vakuuttunut, sillä hän ei
tuntunut ymmärtävän, että juna saattaa jossain vaiheessa jakautua kahteen osaan.
Hyppäsin eräällä asemalla junasta ulos ja katsoin lukisiko vaunuissa jotain. En
tullut yhtään viisaammaksi. Lopulta kysyin yhdeltä tytöltä, olenko oikeassa
vaunussa, ja hän totesi minun olevan. Olisi ehkä pitänyt uskoa sitä ensimmäistä
miestä, eikä panikoida.
Muuten junamatkustus oli miellyttävää, ja junat samantyyppisiä kuin Suomessa.
Ainut ero oli siinä, että junalipuissa ei ollut paikkanumeroa. Ostin lipun aina
samalle päivälle, kun olin matkustamassa. Lippua pystyi käyttämään missä tahansa
junassa sen päivän aikana. Junia kulki Amsterdamin ja Maastrichtin välillä suunnilleen puolen tunnin välein, joten voin kutsua junaliikennettä sujuvaksi.
Muita kulkuvälineitä en matkallani käyttänyt, sillä mielestäni paras tapa
tutustua uusiin kaupunkeihin on kävellä siellä.
Ostoksilla
Olen kertonut aiemmin, että en erityisemmin pidä shoppailusta. Jostain syystä
kuitenkin hieman sekosin ollessani Amsterdamissa. Se johtuu varmaan siitä, että
minulla oli pitkästä aikaa matkatavaroissa tilaa ostaa jotain. Matkatavarani
painoivat 10 kg, ja ne olisivat saaneet painaa 23 kg. Vähemmästäkin sekoaa.
Kaupat olivat Amsterdamissa auki yllättävän vähän aikaa. Ne aukenivat aamulla
vasta klo 10 ja menivät kiinni jo joskus klo 18-19 aikoihin. Tästä syystä kuljin
ostoskadulla moneen kertaan silloin, kun kaupat olivat jo kiinni. Siitä
huolimatta ehdin käydä muutamassa kaupassa. Keskityin lähinnä paikkoihin, joita
ei tietääkseni Suomessa ole. Sanon tietääkseni, koska en oikeasti tiedä.
Hahah.
Minulla oli tarkoituksena löytää uudet farkut, sillä vaatekaappia
siivotessani totesin housuvalikoimani olevan surkea. Löysinkin oikein kivat
farkut Cool Catista. Pidän eniten leveälahkeisista farkuista, mutta harmikseni
ne eivät ole muodikkaita, eli niitä ei saa juuri mistään. Ostamani farkut olivat
kuitenkin varsin kivat, vaikka ovatkin suoralahkeiset. (Pillifarkut ovat ehdoton
ei, ei ei!)
Toinen tavoitteeni oli löytää 50-luvun mekko. Tämä siitä syystä, että
harrastan swing-tanseja. Swing-tanssibileissä ihailen
aina toisten tyttöjen kauniita mekkoja. 50-luvulla osattiin tehdä ihania
vaatteita! Ilokseni huomasin, että vuosikymmen on tulossa jälleen muotiin, sillä
kaupoissa oli uusissa vaatteissa paljon 50-luvun vaikutteita.
No.. Lopputulos oli se, että ostin reissultani KOLME mekkoa! Hahahah! Laitan
niistä kuvat alle:
Mekko nro 1 on Bershkasta. Kaupassa kuvittelin sen olevan punainen, mutta
seuraavana päivänä tajusin järkytyksekseni, että se on pinkki. En ole koskaan
pitänyt pinkkiä omana värinäni, mutta jos viime kesänä pystyin pitää päässäni
pinkkejä raitoja, niin enköhän tänä kesänä voi pitää ylläni pinkkiä mekkoa.
Mekko nro 2 on kaupasta, jonka nimeä en muista. Ostin sen, koska pidän tuosta
pallokuosista, ja helma liehuu tanssiessa. Hämmentävää mekon yläosassa on se,
että se näkyy läpi. Alle täytyy siis laittaa toppi, ellei ole sujut sen kanssa,
että kaikki näkevät rintsikat mekon alta.
Mekko nro 3 on ostettu Maastrichtissa olevasta fiftari/goottikaupasta. Se on
täydellinen! Jos olisin löytänyt sen heti, en olisi tarvinnut noita kahta
ensimmäistä! Se on todella söpö ja ihana. Helma liehuu tanssiessa upeasti.
Viekää minut heti tanssiaisiin!
Ei kai minulla shoppailusta muuta sanottavaa ole. Paitsi, että Maastrichtissa oli oikeastaan samat kaupat kuin Amsterdamissakin. Siellä en tosin käynyt kuin tuossa yhdessä
kaupassa ja ruokakaupoissa. Ruokakaupoista sai ihania lihatuotteita, ja
kasvikset näyttivät tuoreilta. Ruokakaupoissa oli myös viinit ja vahvat kaljat -
toisin kuin Suomessa. Ainut hölmöys oli se, että ruokakaupoissa piti maksaa
käteisellä. Vaatekaupoissa kävi usein luottokortti.
Maastricht & Valkenburg
Lähdin Alankomaihin, koska kaksi ystävääni olivat Maastrichtissa vaihdossa.
Tästä syystä vietin suurimman osan ajasta juoruillen heidän kanssaan puistoissa.
Pohdimme paljon vaaleja, ja pidimme omat vaalivalvojaiset. Englannin kieltä
puhuin ilokseni aika paljon, sillä eräs tsekkipoika uskaltautui seuraamme
ajoittain.
Maastricht vaikutti oikein mukavalta kaupungilta. Siellä oli suunnilleen
samat kaupat kuin Amsterdamissa ja paljon mukavia, pieniä pubeja, joista sai
maukasta belgialaista olutta hyvään hintaan.
Suosittelen ehdottomasti Take One -pubia kaikille Maastrichtin matkaajille!
Siellä oli ihastuttava vanhempi herra, joka selvitti kysymyksien kautta,
millaista olutta asiakas haluaa juoda. Maistoin siellä ehkä parasta Alea, jota
olen koskaan juonut. Sen nimi taisi olla Lihava Mathilda. Mihin lienee
viitannut. ;)
Kirsikkapuut olivat kukassa! Kirsikkapuut ovat ihan järjettömän kauniita.
Kunpa ne yleistyisivät suomalaisessakin katukuvassa. Ainakin Turkuun niitä on
viime vuonna istutettu paljon.
Kuvassa oleva rakennus on aiemmin ollut kirkko. Nykyään se on kirjakauppa.
Alankomaalaiset ovat nähtävästi päättäneet ottaa vanhat rakennukset
hyötykäyttöön, sillä ystäväni kertoi, että tämä ei ole ollenkaan ainut kirkko,
jonka käyttötarkoitus on muutettu paremmin nykyaikaan sopivaksi.
Maastrichtissa juhlitaan venetsialaisia karnevaaleja joka vuosi. Kuvassa on
karnevaaleille suunnattu muistomerkki. Ystäväni kertoi, että koko kaupunki
sekosi karnevaalien aikaan. Kuulostaa samalta kuin Venetsiassa.
Mä pidän kileistä - paljon! Niitä oli yhdessä Maastrichtin puistossa. Siellä
oli myös paljo erilaisia lintuja.
Salakuvaus kunniaan! :)
Hippipyörä! Kyllä kelpaisi tuollaisella ajella pitkin Alankomaita!
Valkenburg oli yllättävän eläväinen paikka. Sitä ei tosin tästä kuvasta
huomaa. Siellä oli paljon ravintoloita. Kävimme kaupassa ja kiipesimme
kaupungin huipulle piknikille.
Näkymä mäen päältä. Kavereiden mielestä tämä näytti epätavalliselta
maisemalta Alankomaissa.
Tänään pohdin hyvien muistojen vastapainoksi matkustusmokiani. Haluan
kuitenkin korostaa, että jokainen reissu on ollut aivan mainio mokista
huolimatta. Matkuestaessa sattuu ja tapahtuu - ja se on yksi matkustamisen
parhaista puolista!
1. Madeira
Rakastan merta. Voisin tuijottaa aaltoja hyvin, hyvin pitkään.
Madeiran reissulla tapahtui enemmän mokia kuin normaalisti. Tästä syystä se
pääsee tähän listan alkuun.
Ensinnäkin opin sen, että IKINÄ ei kannata mennä krapulassa ja vähillä
yöunilla lentokoneeseen. Vaikka olin lentokentällä varmaan vielä iloisesti
humalassa, krapula iski lentokoneessa. Se oli aivan hirveää. Se teki
lentomatkasta vielä normaalia huomattavasti tuskaisamman. En enää koskaan tee
tätä virhettä.
Toisena opin, että jos kännykkään on tallentanut muistutuksia, kannattaa
lentokoneesta ulos tulemisen jälkeen muistaa tallentaa kännykkään oikea vuosi.
Matkamme oli tammikuussa, joten se saattaa vähän selittää tätä mokaa. Oli
mielenkiintoista huomata puolessa välissä viikkoa, että mahassa kiertää, enkä
ole muistanut syödä pillereitä koko aikana, koska kännykkä ei ole minua
muistuttanut. Ei auttanut kuin rynnätä kauppaan!
Kolmas moka on ehkä se, mikä eniten hävettää. Annoimme torikauppiaan huijata
meitä. Se pyysi meiltä tuoreista hedelmistä aivan törkeän hinnan, ja me
suomalaisina turisteina tietenkin suostuimme siihen. Ei enää ikinä tuollaista
huijausta! Onneksi hedelmät sentään olivat hyviä. Niiden kuoriminen
kynsiviilalla tai muilla vastaavilla työkaluilla oli myös kokemus sinänsä.
2. Genova
Tämä patsas on aika...mielenkiintoinen.
Tapasin Genovassa suomalaisen tytön, jonka kanssa järkytimme paikallista
baarimikkoa juomalla Cuba Librejä. Sinä päivänä, kun olin lähdössä Genovasta
takaisin kotiini Mestreen, olin päättänyt ottaa viimeisen junan. Istuimme
baarissa viimeiseen hetkeen asti.
Päästyäni rautatieasemalle huomasin järkytyksekseni, että juna lähtisikin
kaupungin toiselta rautatieasemalta. Yritin päästä junaan, joka menisi toiselle
rautatieasemalle, mutta juna oli myöhässä. Tästä syystä myöhästyin myös
jatkoyhteydestä, ja pääsin junalla ainoastaan Milanoon asti.
Minulla olisi ollut tiedossa yö Milanon rautatieasemalla, ellei minulla olisi
ollut niin hyvä onni, että kaupungissa asuva kaverini sattui olemaan kotona ja
pystyi majoittamaan minut!
Seuraavana aamuna junamokailu jatkui. Ajattelin, että voin käyttää lippuni
samanlaisessa junassa vielä seuraavana päivänä. Menin siis tyytyväisesti junaan.
Junassa minulle selvisi, että jostain syystä käyttämäni junan (joka oli kallein
mahdollinen!) liput ovat voimassa vain 3 tuntia. Tämä maksoi minulle uuden lipun
ja 50 euron sakot. Olin siinä vaiheessa niin väsynyt ja järkyttynyt, että
purskahdin miltei itkuun.
Seuraavalla kerralla otan selvää, mistä junani lähtevät, ja kelpaavatko liput
vastaaviin juniin vielä seuraavana päivänä.
3. Trieste
Lisää näitä ihania merikuvia. <3
Olimme Triestessä yötä ja päätimme säästää hostellikuluissa yöpymällä
taivasalla. Ongelmana oli se, että ystäväni ei ilahtunut ideastani nukkua jonkun
epämääräisen hautausmaan vieressä. Siirryimme siis nukkumaan
rautatieasemalle.
Rautatieasemalla nukkuminen on melko vaikeaa jatkuvien kuulutusten takia.
Joskus varhain aamulla poliisi tuli ajamaan kaikki nukkujat ulos. Siirryimme
nukkumaan kiviselle aallonmurtajalle (il molo) ja otimme aamun ensimmäisen
veneen paikkaan, jonka nimeä en vieläkään tiedä.
Merimatkan maisemat olivat todella upeat, mutta niitä tuijotti kolme zombia.
:D Päästyämme paikkaan, nukahdimme onnellisina puiden katveeseen.
Tämä on mokalistalla lähinnä siksi, että jos aikoo nukkua taivasalla,
kannattaa miettiä paikka etukäteen. Esimerkiksi ollessamme jossain Italian
maaseudulla, yövyimme oikein mukavasta puskien suojassa. Silloin tuli mieleeni,
että olisi ihanaa joku kesä kiertää Italiaa päämäärättä ja yöpyä siinä, missä
hyvältä tuntuu. :)
4. Koper
Yövyimme Koperissa hostellissa. Hostelli oli oikeasti asuntola, jossa oli
kolmen hengen huoneita. Pienistä huoneista oli kodikkuus kaukana. Olimme
katsoneet etukäteen netistä hostellin hinnan, mutta meiltä perittiin
todellisuudessa kaksi kertaa niin paljon. Netissä ollut hinta oli joku tarjous
tietylle ajalle. Siitä opimme, että hostellin hinta kannattaa tarkastaa
etukäteen, jos on mahdollista, että asiasta tulee epäselvyyttä. Tuntui ikävältä
maksaa niin paljon niin huonosta hostellista.
4. Milano & Lontoo
Nämä on kaksi ihan eri reissua, mutta moka on samantapainen.
Olin katsonut muka tarkasti, että millä junalla ehdimme hyvin Venetsiasta
Milanoon, jos tarkoituksenamme on ehtiä lentokentälle. Vasta Milanon asemalla
tajusin, että check in sulkeutuu 40 min ennen lentoa, joten aikamme on aika
tiukalla. Istuimme ystäväni kanssa hyvin stressaantuneina lentokenttäbussissa ja
tuijotimme kelloa. Lopulta meillä oli aikaa 20 minuuttia ennen check in:in
sulkeutumista, mutta suomalaiseen tapaan olimme stressanneet itsemme
kipeiksi.
Lontoossa meille puolestaan kävi niin, että emme ottaneet riittävän tarkasti
selvää, miten pääsemme lentokentälle. Lento oli iltapäivällä ja aikaa oli
riittämiin, mutta paikasta toiseen siirtyminen aiheutti kuitenkin ihan
kiitettävästi stressiä. Itselläni kun on vielä tapana, että muuten voin olla
koko matkan todella rentona, mutta paluumatkalla lentokentälle stressaan koko
matkan edestä.
Tästä opin, että aina kannattaa tarkastaa mahdollisimman tarkasti, miten
lentokentälle pääsee, ja miten paljon siihen menee aikaa.
Näitä mokia, kun välttää reissussa, niin pääsee jo pitkälle!
;)
