Juhannus Berliinissä: Ei niin tyypillinen lauantai!

"Ota kuva, kun mä syön würstia!"

Lauantain aamiaisen söimme Butterin (Pappelallee 73) aamiaisbuffetissa. Neiti J totesi, että paikan aamiaismenu on parempi kuin buffet-aamiainen, mutta lauantaiaamulla oli tarjolla vain buffet. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen.

Sinänsä oli hassua mennä toiselle puolella kaupunkia syömään aamiaista, kun aamiaisbuffet olisi ollut suunnilleen samaan hintaan tarjolla myös hotellissamme. Olimme kuitenkin päättäneet, että haluamme syödä joissain kivoissa paikoissa. Hotelliaamiaiset ovat myös yleensä liian aikaisin.

Seuraavaksi suuntasimme ostoksille aivan liian moneksi tunniksi. Siitä ei ole kuvia. Kitisin, että haluan viiniä. En saanut, vaan minua kutsuttiin vanhaksi juopoksi. Muistelen sitä ikuisesti katkerana. Nyyh. Sain kuitenkin italialaista jäätelöä ja muutaman vaatekappaleen, joiden ostamisesta tuli heti huono omatunto. Se, että vihaan ostoksilla olemista, edesauttaa sitä, että minulla on rahaa matkustaa. Ostan vain tarpeellisen, enkä aina edes sitä.

Ostosten jälkeen otimme metron Kreuzbergiin ja etsimme sopivan ruokapaikan. Valitsimme täysin sattumanvaraisesti Lone Star Taquerian (Bergmannstraße 11). He osasivat tehdä erittäin hyviä tuoreita tacoja ja mojitoja. Muiden kuin minun ruoka-annokset olivat keskinkertaisia. Palvelu oli ala-arvoista. Tarjoilija suhtautui todella töykeästi siihen, kun neiti J tiedusteli, onko heidän ruokatarjouksensa voimassa. Miksi he ovat laittaneet tarjouksen, jos eivät toivo sitä käytettävän? Jätimme tippiä 50 senttiä.

Jalkapallo ei kiinnosta minua yhtään. Ennen Berliiniä olin katsonut elämäni aikana yhden kokonaisen jalkapallopelin. Se tapahtui ehkä seitsemän vuotta sitten treffeillä. Ei ole minun juttuni. Oletin, että se ei olisi Neiti P:n tai J:nkään juttu, mutta he halusivat katsomaan saksalaista jalkapallotunnelmaa. Peliä ei kuulemma olisi päässyt pakoon missään.

Päätimme sitten ottaa pelistä kaiken irti ja kävimme ostamassa kaupasta Saksan joukkueen kannutussetin. Edellisiltana tapaamamme herrat olivat luonnollisesti myös menossa katsomaan peliä ja seurasimme heitä Yaamiin. Yaam (An der Schillingbrücke) oli tosi iso paikka, jossa järjestetään keikkoja. Siellä oli ulkona tilaa sekä iso halli, jonka yhteen seinään heijastettiin peli screeniltä. Paikka oli ihan täynnä ihmisiä. Se oli ehkä yksi elämäni hämmentävimmistä tilanteista, mutta siellä olimme. Kyllä jalkapallo yhden pelin verran jaksoi viihdyttää, mutta ei haitannut, että se oli ainut peli, jonka näin tämän vuoden MM-kisoista. Katsellaan taas neljän vuoden päästä...

Pelin jälkeen hyppäsimme jälleen metroon ja joimme illan viimeiset Rieslingit jossain päin Berliiniä. Taidekuvien ottaminen oli pakollista. Enempää emme jaksaneet, vaan lähdimme hotellille nukkumaan. 

Hotellin lähellä olleesta kebab-paikasta oli pakko hakea yöpalaksi halloum-pitaleipä. Se oli hyvää! Suomesta ei ilmeisesti saa halloum-pitaleipiä kebab-paikoista? Jos saa, niin korjatkaa väärinkäsitykseni ja juoksen syömään niitä seuraavana krapulapäivänä/yönä!

Matkalla opittua

1. Suunnittelemattomuus on tie rentouteen. Herätyskellot ja aikataulut kuuluvat arkeen. Jos kuitenkin aikoo tehdä jotain suunniteltua, kannattaa tehdä se loppuun asti. Jos ollaan menossa jollekin tietylle opastetulle retkelle, varataan sinne paikka etukäteen. Muuten saattaa joutua hivenen improvisoimaan ja stressaamaan.

2. Ihmisillä on erilaisia haluja. Aikuiset ihmiset voivat tehdä asioita erikseen. Jokainen kaipaa aikaa myös itselleen tai omille kiinnostuksen kohteilleen. Elämää helpottaa kuitenkin kovasti se, että sopii tapaamisajan ja -paikan etukäteen. Puhelin ei välttämättä toimi, poke saattaa olla ilkeä tai ulkona voi sataa vettä. Vaikka matkakumppanin kanssa olisi vessa- ja viinitarvetta myöten synkronoitu, telepatia ei siitäkään huolimatta toimi.

3. Jos toisella on nälkä/jano/vessahätä, täytyy siihen reagoida välittömästi.

4. Hostellien dormeissa nukkumisen jälkeen arvostaa äärettömästi sitä, että saa pukea yöasun päälleen valot päällä.

 5. Kymmenen vuotta vanhassaa matkaoppaassa saattaa olla vanhentunutta tietoa. Kannattaa tarkistaa aukioloajat ja pääsymaksut.

6. Kannattaa tarkistaa myös kuukausi, jolle on esimerkiksi yösijan varannut.

7. Sekin on hyvä tarkistaa, onko luontopolun päässä tarjolla ruokaa.

8. Viiniä kannattaa aina ottaa varmuuden vuoksi mukaan - ellei ole menossa baariin.

9.  Ei pidä olettaa mitään. Oletukset ovat aina vääriä.

10. Pakatessa kannattaa kiinnittää huomiota vaatteiden käytännöllisyyteen ja siihen, että on mukana useammat kuin yhdet kengät. Converset eivät ole vaelluskengät enää viiden päivän jälkeen.

11. Vesipullon voi täyttää vessassa. Jos on kapinallinen, voi sen täytyää jopa lentokenttien lämpimällä vedellä. Vesi on tärkeää. Vesi on hyväksi. Vesi on elämä.

Lentokenttäbloggari tässä moi!

Kolme tuntia aikaa hengailla Arlandan lentokentällä. Aikaa on siis esimerkiksi sen testaamiseen, miten Bloggeriin otetaan kuva iPadilla. Näköjään todella epäkätevästi.

Täytyy nyt kyllä sanoa, että tämä lentokenttä on pala taivasta verrattuna Helsinki-Vantaaseen. Täällä on viihtyisiä kahvioita, paljon pistorasioita, ilmainen netti ja paljon tilaa istua myös kahvioiden ulkopuolella. Helsinki-Vantaalla jouduin istumaan lattialla, kun en halunnut mennä ravintolaan. Mutta hei, Ruotsissahan kaikki on aina paremmin!  Sitä mieltä kuuluu olla. Mielen kuuluu rentoutua ja piristyä heti, kun raja on ylitetty.

Niin se onneksi yleensä menee reissuillani. Unohdan stressin. Olen jopa liiankin huoleton. Huomasin eilen, että neiti E oli varannut vääriksi päiviksi hostellimajoituksen. Loppuviikon majoitus ei ollutkaan siis varmaa. Ajattelin, että ei hätää, kyllä me jotain löydetään. Neiti S muistutti minua siitä, miten kerran olin ehdottanut nukkumista taivasalla hautausmaan vieressä. Ihan pätevä paikka se oli. Rauhallinen ja viihtyisä. Tällä kertaa kuitenkin varmistimme päädyn hostelliin varaamalla huoneen toisaalta.

Ensimmäinen kirja (Tohtori Jekyll & Herra Hyde) on luettu jo tässä vaiheessa. Onneksi mukana on vielä kaksi kirjaa. Kiitos toisen lainaamisesta neiti S! Ja kiitos muitenki kaikesta Vantaan majoittajilleni. En olisi voinut uneksiakaan siitä, että saan aamupuuroa ja -kahvia viiden aikaan aamulla. Sillä pärjäsi hyvin Arlandaan saakka.

Kolmen tunnin päästä lennetään taas!

Kohti Skotlantia

Keltaisehko laukku on pakattu. Satunnaisesti tein päätöksen siitä, mitä tarvitsen 1,5 viikon reissulla. Kynnyskysymykseksi nousi housut. Päätin ottaa mukaani vain yhdet housut. Kaksi eri mekkoa täytyy olla, mutta yhdet housut saavat riittää!

Skotlantiin matkustaessa täytyy muistaa kolme asiaa: 1. Passin tulee olla voimassa vielä ainakin 6 kk. 2. Euro on väärä valuutta. Täytyy vaihtaa rahaa. 3. Tarvitaan adapteri, jotta pistorasioita voi käyttää.

Ei kai muuta. Alushousuja on riittävästi ensi torstaihin asti. 

Matka voi alkaa!

Reissujani voi seurata Instagrammista

Taas on aika lähteä kohti Kupittaan asemaa ja seuraavaa matkakohdetta. Blogipäivitykset matkoistani tulevat hyvin pitkällä viiveellä, kuten on huomattu. Sen sijaan Instagrammiin napsin kuvia usein. Profiili on julkinen, joten sitä pääsee katselemaan täältä.

Tervetuloa mukaan reissuilleni!

Juhannus Berliinissä: Juhannusaatto

Matka alkoi Kupittaan asemalta klo 7.25. Kaksi huonosti nukkunutta ja väsynyttä naista astui bussiin ja lähti kohti Helsinkiä. Neiti P oli valmistautunut edellisenä iltana stressaamalla ja juoksemalla kaupassa hakemassa sopivia pikkupulloja nesteiden säilytykseen. Minä olin valmistautunut korkkaamalla juhannuksen ensin Neiti M:n kanssa ja sitten näyttelijäporukan kanssa. Ei lyhyelle reissulle tarvitse ottaa mukaan juuri mitään. Lisäksi matkalaukussa pitää aina olla tilaa tuliaisille, koska joka kerta tulee ostettua jotain. Pääasia, että passi on voimassa. Hammasharja on bonusta. Hammastahnan unohdin jälleen kerran.

Lentoa valitessamme päädyimme ottamaan iltapäivälennon, ettei tarvitsisi lähteä matkaan keskellä yötä. Neiti P kuitenkin totesi, että olisi ollut miltei sama lähteä keskellä yötä kuin tuohon aikaan. Oman kokemukseni mukaan se oli kuitenkin aivan eri. Olin vain väsynyt, en kuolemanväsynyt. Junalla matkustaessa olisimme voinut nukkua pitempään, mutta hinta olisi ollut huomattavasti kalliimpi.

Helsingissä meillä oli siis aikaa enemmän kuin tarpeeksi. Kamppi oli suhteellisen hiljainen ostoskeskus siihen aikaan. Pysähdyimme aamiaiselle Café Picniciin. Ei kauhean persoonallinen vaihtoehto, mutta pidin heidän aamiaistarjouksestaan. Kohtuulliseen hintaan sai capuccinon, sämpylän ja appelsiinimehun. Siitä alkoi matkani kohti epäterveellisten ruokien maailmaa. Plussaa myös siitä, että jokaisessa pöydässä oli pistorasia. Pitihän se älypuhelun jo siinä vaiheessa laittaa lataukseen.

Tutkimme lentokentän tarjontaa parin tunnin ajan. Lentokentät ovat melkoisen ankeita paikkoja. Ja todella kalliita. Luin joskus jutun siitä, miten maailman lentokentät alkavat yhä enemmän panostaa siihen, mitä niillä on tarjota. Miten olisi kohtuullisen hintainen kuohuviini?

Törkeästi kuvasin Muumikorttia aivan ilmaiseksi. Muumeissa elää viisaus.

Ennen lentoa oli välipalan aika. Riemuni määrä oli suuri, kun löysin myymälästä rahkaa. Ei tarvinnutkaan syödä toista leipää! Kyllä vaan, tässä vaiheessa vielä koitin syödä terveellisesti. Vakuutan teidät kuitenkin siitä, että terveelliset ajatukset katosivat siinä vaiheessa, kun kone laskeutui Saksaan.

Lentokentällä täytyy aina ottaa kuva, joka laitetaan Facebookiin. Eihän ihmiset muuten tajua niistä lukuisista matkapäivityksistä, että nyt se on menoa eikä pelkkää meininkiä!

Siinä me juotiin siideriä päivällä. Juhannusaattona. Lentokentällä. Ei niin kovin perinteinen Juhannus. Eikä se Juhannukselta kyllä tuntunutkaan missään vaiheessa. Onneksi minulla on kyseiseen juhlaan viha-rakkaus-suhde. Kaikki uudet vaihtoehdot sen viettämiselle otetaan ilolla vastaan.

Moi! Mä olen Desigualin mainostyttö - ja sekaisin. Ei siis mitään uutta Berliinin hotellihuoneen katon alla. Hotellihuoneessamme oli paljon vikaa, mutta onneksi vietimme siellä vain yöt. Hotellit ovat ankeita paikkoja. Olen lukenut juttuja, joissa ylistetään hotellihuoneita. En voi mitenkään samaistua. Hotellit ovat kliinisiä ja tylsiä. Kuolettavan tylsiä. 

Olimme valmiita kohtaamaan Berliinin kadut - tai oikeastaan ravintolat. Ruokaa, ruokaa, ruokaa ja ruokaa. Se oli suunnitelmani alusta asti. Minulle loma tarkoittaa lähinnä sitä, että saan syödä, juoda ja hengailla rauhassa.

Seuraamme liittyi neiti J, joka asuu Berliinissä. Näin thaimaalaisen ravintolan ja hihkaisin: "Thai-ruokaa! Rakastan Thai-ruokaa! Mennään sinne!" 

Tilasin vietnamilaisia kevätrullia ja sushia. Thai-ruokaa tosiaan... Rullat olivat aika erikoisia. Eivät pahoja eivätkä hyviä. Söin silti hyvällä ruokahalulla molemmat. Ihan vaan alkupaloiksi.

Sushi sen sijaan oli aivan super hyvää. Sain tämän kokoisen annoksen ihan hyvin ahmittua, koska ei sitä voinut mitenkään jättää lautaselle. Erityisesti lohet olivat aivan ihania. Sen jälkeen olin todella, todella täynnä.

Aamulla olin saanut australialaiselta CouchSurfing-kaveriltani viestin: "Kuulin, että olet viikonlopun Berliinissä. Minä myös. Olisi kiva nähdä!" Ja niin me nähtiin! Kahden vuoden jälkeen. Suomalainen ja australialainen yhtäaikaa Berliinissä. Se oli hienoa. Australialaisen herran mukana seuraamme liittyi myös saksalainen ja venäläinen herra.

Jännitimme, mitä muovipussista paljastuu.

VASTALEIVOTTU KAKKU! Mitä sanoinkaan siitä, että olin sushin jälkeen täynnä? No kyllä sitä vähän kakkua voi silti syödä.. Se oli vielä jopa lämmintä. Mitä kuvittelette, että meille tapahtui, kun kaivoimme oman jälkiruuan esiin ja aloimme syödä sitä ravintolassa? Väärin. Meille tuotiin lautasia ja lusikoita. Se se vasta on asiakaspalvelua.

Ravintola Koy (Rigaer Strasse 26, Friedrichshain) on kaikin puolin suositeltava ravintola. Ihanaa ruokaa ja ihanaa palvelua.

Olin kriminaali ja join olutta metroasemalla ja metrossa. Buahahaha.

Herrat kutsuivat meidät kanssaan valokuvanäyttelyyn, joka järjestettiin toisella puolella kaupunkia. Matkustimme sinne ainakin puoli tuntia metrossa. Oman kokemukseni mukaan Berliinissä on ihan normaalia hypätä metroon, matkustaa toiselle puolelle kaupunkia, käydä siellä jossain ja matkustaa taas toiselle puolelle kaupunkia. Aika viitseliästä, kun itse jäisin varmasti hengaamaan vain yhteen kaupunginosaan.

Valokuvanäyttely veti sanattomaksi. Siellä olivat myös kuvassa olevat hammastahnapurkit. Olin kuitenkin iloinen, että menimme sinne. Se oli "mitä ihmettä oikein olen katsomassa" -kokemus. Vain Berliinissä. Taidetta tai tekotaidetta. Ihan sama. Onneksi paikassa oli baari.

Minun ja Neiti J:n tulkinta taiteesta: duckfaces!

Minun tulkintani ilosta: Aperol Spritz! Onni on ystävät, jotka eivät osaa olla kuvissa perusnaamalla. C'moon, kuka jaksaa poseerata? Peukku nyt ainakin pitää olla pystyssä.

Illan viimeinen paikka oli baari nimeltä Ä. Se oli kiva paikka. Minun silmissäni hyvin berliiniläinen paikka. Hieman rähjäinen ja aikansa elänyt. Halpa ja kodikas. Istuimme siellä ja paransimme maailmaa.

Ä:ssä oli T ja Terhi. Taide on luotu.

Kesken järjettömän pitkän metromatkan hotellillemme pysähdyimme Alexanderplatzilla, jossa myytiin mm. leivoksia. Pitihän sellainen nyt syödä. Ilman sitä ei olisi mitenkään pärjännyt. Örgh.

Berliini: ruma mutta persoonallinen

Vuosi sitten huhtikuussa olin Berliinissä. Matkan jälkeen sattuneista syistä reissun kuvat jäivät katselematta, jutut kirjoittamatta ja muistot muistelematta. Kävi kuitenkin sillä tavalla, että varasin viikko sitten juhannusmatkan Berliiniin. Oli siis aika avata virtuaalipölyttyneet arkistot ja käydä läpi viime retken kuvat.

Berliini on taiteilija- ja undergroundmaailman ylistämä paratiisi. Berliiniä ylistävät jopa ihmiset, jotka eivät ole siellä koskaan käyneet. Eivät kuitenkaan pelkästään he, myös kaikki muut. Lähdin siis matkalle hyvin, hyvin suruin odotuksin. Ajattelin, että Berliinin on pakko olla aivan käsittämättömän upea ja taiteellisen heräämisen paikka.

Tottakai tällaisilla odotuksilla varustettuna kaupunki oli pettymys. Minulle kävi ihan samalla tavalla kuin Lontoossa ja Barcelonassa: olin odottanut jotain aivan uskomatonta, mutta petyin. Berliini oli ruma ja sää oli harmaa. Kaikki paikat olivat täynnä graffiteja ja näyttivät epäsiisteiltä. Olin odottanut, että suunnilleen joka kadunkulmassa olisi katutaitelija, mutta mitään sellaista ei ollut. Ilmapiiri oli kaukana taiteellisesta heräämisestä.

Se kuitenkin on Berliinissä totta, että se on täynnä persoonallisia baareja ja ravintoloita. Berliini on myös varsin oman näköisensä kaupunki. Se ei muistuta mitään toista Euroopan maan pääkaupunkia - toisin kuin moni muu Euroopan pääkaupunki. Berliinillä on oma persoonallisuus. Jos minut vietäisiin sinne silmät kiinni, tunnistaisin, missä olen. Se on hyvä asia.

Se, että kaupunki on täynnä persoonallisia ja hyviä baareja ja ravintoloita ei todellakaan ole huono asia. Sehän on paras asia. Minulle lomamatkalla oleminen on lähinnä paljon kävelyä, pysähtymistä kiinnostavissa juottoloissa ja ravintoloissa sekä syömistä, syömistä ja syömistä. Ruokaan ja juomiin en pettynyt.

Tälläkin reissulla lähinnä kävelin ympäri kaupunkia silmät auki. Jos vuoden jälkeen pitäisi muistella, kävinkö jossain nähtävyyksissä, niin muuria lukuunottamatta, en käynyt missään. Sen sijaan kävin aivan liian monessa irkkubaarissa. Onneksi sentään loppumatkan paikallisoppaat veivät kunnollisiin paikkoihin.

Tipu ja supermies kuvastavat Berliiniä: siellä on kaikkea sekaisin.

Kävin tosiaan irkkubaareissa. Irkkuruokaa ja Guinnessia Saksassa? No miksei, jos siihen on kerran mahdollisuus? Noita leipiä katsoessani voisin mennä tuonne uudelleenkin. Ja hei, Suomessa ei ole kelvollisia irkkupubeja. Käyn usein matkoillani myös italialaisissa ravintoloissa, mutta ne ovat usein pettymys.

Nämä kuvat ovat ostospaikkojen (torit, ostoskeskukset, mitä näitä nyt on?!) läheltä bongattuja.

Paikallisoppaat veivät kunnollisiin baareihin kunnollisten oluiden pariin. Kuljimme kävellen pitkiä matkoja määränpäänä aina jokin tietty paikka. Jonkin tietyn paikan takia kuljimme myös metrolla. Oppailla oli selkeä kuva siitä, mihin täytyy mennä. En valita. Muuten olisi varmaan mennyt irkkubaariin.

Yhtenä iltana paikallisoppaat veivät meidät perinteiseen, saksalaiseen Tiergartenquelle-ravintolaan. Se oli tosi hieno hieno ja tosi hyvää ruokaa. Suosittelen.

Naudan pihvi mediumina (daa, tietty!) on suunnilleen lempiruokaani. Tilaan sitä usein ollessani ulkomailla ravintolassa. Sen hinta-laatu-suhde on yleensä aika paljon korkeampi kuin Suomessa. Tästäkään pihvistä ei juuri kokoa puutu, ja hinta oli taatusti alle 20 euroa. Eikä ole edes pilattu liiaksi kiusallisilla vihanneksilla - saati, että olisi ollut joku lämmitetty pakastepihvi.

Sanoinko jo, että olin irkkubaareissa?! Mut C'moon! Oscar Wilde! Jos sen niminen baari on taiteen mekaksi kuvaillussa kaupungissa, niin sinne on PAKKO mennä. Oscar Wilde ei ole koskaan pettymys.

Siitä huolimatta, että en rakastunut Berliiniin ensisilmäyksellä, nautin reissusta todella paljon. Annan kaupungille mielelläni toisen mahdollisuuden. Lontookin parani toisen vierailun jälkeen - ja sitä kaupunkia miltei vihasin ensimmäisellä kerralla. Tälläkin kerralla paikallisopas on luvannut viedä meidät mahtaviin paikkoihin. Luotan siihen. Luotan myös siihen, että keskikesällä Berliinissäkin paistaa aurinko.