lauantai 27. toukokuuta 2017

Operaatio: mehän kiivettiin Etnalle!

Hästäg #mehänkiivetäänetnalle oli legenda jo syntyessään, mutta sitä emme tienneet, miten monta vastoinkäymistä meillä oli ennen kuin pääsimme toteuttamaan sen. Vastoinkäymisiin kuului mm. lennon peruuntuminen ja se, että Neiti E:n ääni ei toiminut juuri lainkaan koko matkan aikana. Hyvin hän kuitenkin pärjäsi etupenkillä.


Alkuperäinen tarkoitus oli oikeasti kiivetä Etnalle kävellen. Etna-rouva päätti kuitenkin purkautua meidän matkan aikaamme - tietenkin. Totesimme siis, että on paljon parempi mennä opastatulle retkelle kuin itse koittaa löytää sopivia kävelyreittejä.






Suomessa uutisoitiin shokkiotsikoilla, miten Etna sylkee kuumia kiviä ihmisten päälle. No niin se varmaan sylkikin, jos ehdoin tahdoin meni aktiiivisen kraaterin lähelle. Meitä alkoi ensin huvittaa ja sitten myös ärsyttää kaikki varoitteluviestit, joita Suomesta saimme. Emme me nyt niin tyhmiä kuitenkaan olla, että menisimme kuuman laavan keskelle tanssimaan. No mutta, onhan se hyvä, että ihmiset ovat huolissaan! Tämä kertoo vaan taas yhtä tarinaa siitä, millaista shokkiuutisointi on. Etnan purkautumisesta ei olisi varmasti edes uutisoitu, jos paikan päällä ei olisi sattunut olemaan toimittajia.


Paikallisille Etnan purkautuminen oli täysin normaalia. Oppaamme sanoikin meille heti ensimmäisenä, että olemme onnekkaita, koska Etna-rouva puhuu meille. Etna on aktiivinen tulivuori, ja jos se on ollut pitkään hiljaa, se alkaa jälleen kommunikoida. Ihan kuin muutkin naiset. Siihen Etnan alla olevat ihmiset ovat täysin tottuneet. Opas painotti moneen kertaan, että Etna on nainen. Nainen on Italiassa tärkeä, joten tähän tulivuoreen sisilialaisilla on erityinen suhde. Milla Magian kautta tutuksi tullut Vesuvius puolestaan on mies.



Talvella Etnan rinteillä voi lasketella. Loppusyksystä on mahdollisuus, että sisilialainen käy aamulla Etnalla laskettelemassa ja menee illalla mereen uimaan. Ilmasto sallii molemmat harrastuksen samaan aikaan. Tämän kuultuani ajattelin jälleen kerran, että Italia on upea.





Tulivuori on vaikuttava luonnonvoima. Kukaan ei sano Etnalle, koska hän saa purkautua. Hän tekee sen juuri silloin, kun haluaa. Tulivuoren koko ei ole pysyvä, vaan se saattaa kasvattaa kokoaan laavalla tai luomalla itseensä pieni vuoria. Paikallisetkin ymmärtävät sen, että Etna tekee, mitä haluaa. Sen vuoksi Etnan rinteille rakennetut turistirakennukset mm. laskettelukeskuksen yhteydessä on rakennettu puusta. Jos Etna päättää syöstä laavaa, rakennukset palavat tuhkaksi ja tilalle voidaan rakentaa uudet. Niin se vain menee. Luonto määrää, ja ihminen kumartaa.








Tulivuoren laava on erilaista. Osa laavasta on tosi kevyttä. Osa on tosi hienojakoista ja sen päällä voisi vaikka kävellä. Osa sitten tosi karkeaa ja siitä sisilialaiset käyttävätkin nimitystä "a-au", koska kävely laavan päällä sattuu.









Neiti E on valmiina valloittamaan luolan!


Kävimme pienessä luolassa Etnan sisällä. Laavapeltojen sisällä on paljon luolastoja, mutta suurin osa niistä on sellaisia, joihin ei pääse sisälle. Tämäkin luola oli sellainen, jossa oli mahdollista käydä vain vähän matkan päässä suuaukolta. Kauempana ammotti suuri rotko, jossa Etna olisi imenyt matkaajan sisäänsä. Niin on myös valitettavasti käynyt jonkun itsenäisen matkustajan päättäessä lähteä tutkimaan luolaa varoituksista huolimatta pitemmälle. Se oli surullinen muistutus siitä, miten tärkeää on noudattaa turvallisuusohjeita ja tuntea paikka, jossa on kulkemassa.





Maisema Etnan rinteillä oli karua - lopputalvesta vielä kesää karumpaa. Lumi oli suurimmaksi osaksi jo sulanut, mutta kesä ei ollut vielä tuonut vihreyttä kasveihin.


Kaupunkiin palattuamme nautimme eväät aperol spritzin kanssa. 

Loppujen lopuksi: Mehän kiivettiin Etnalle!



sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Neiti E:n syntymäpäivä Roomassa 2016


Neiti E totesi lentokoneessa, että voisi ottaa samppanjaa, koska on hänen syntymäpäivänsä. Minä - aina päivämääristä täysin perillä oleva ystävä - totesin: "AI! Se on tänään! No otetaan!"


Kyllähän lentokoneessa nautitussa samppanjassa on aina tiettyä glamouria ja tunnelmaa...


Roomassa löysimme majapaikallemme vievän kadun ja pysähdyimme tietenkin syömään. Italiassa pääasia on se, että syö lähinnä koko ajan.


Ensimmäiset lihafestit katukuppilassa, josta tuli Rooman reissumme vakipaikka. Pysähtymättä emme paikan ohi juurikaan kävelleet.


Aperol Spritz kuuluu Italiaan. Opin juomaan Aperol Spritziä, kun asuin Venetsiassa. Silloin se oli venetsialaisten juoma, mutta nykyään sitä juodaan ihan kaikkialla - jopa Turussa.


Leikimme, että Roomassa on jo lämmin ja pukeuduimme koko reissun ajan liian vähiin vaatteisiin. No, mutta hei, Roomassa kuuluu olla tyylikäs. Italia on tyylikäs maa!


Reissumme pakollinen nähtävyys oli Colosseum. Neiti E totesi: "Mä en tiennyt, että se on noin pieni!" Se siitä historiallisesta ihmeestä sitten...



Kyllä se silti oli vaikuttava ja kaunis.



"Maksetaanko me sinne sisälle sen takia, että saadaan otettua perinteiset peukku ylöspäin ja peukku alaspäin -kuvat?" Maksettiin.





Matkalla Rooman perinteiseen hipsteri-ravintola-kuppila-opiskelija-täällä_on_kaikki-kaupunginosaan: Trastevereen.


Alkuillasta istuimme kirjojen keskellä juomassa kuohuviiniä. Trasteverestä löysimme reissumme aikana sekä aivan ihania paikkoja että ihan kamalia paikkoja. Se on oikeastaan tuurista kiinni. Hintataso ei ole taatusti edullisin, mutta parhaimmillaan paikat ovat niin kivoja, että se ei haittaa.


Söimme huonossa ravintolassa Neiti E:n syntymäpäiväillallisen, joten Neiti E halusi siirtyä jonnekin muualle syömään synttärikakkua eli tiramisua. Löysimme paikan, jossa tarjoilija sanoi meille: "Tilasitteko te vain tiramisua ja kuoharia? Mä rakastan teitä!" Kyllä! Se oli hieno päätös hienolle päivälle.

Kiitos neiti E ja neiti H upeasta päivästä Roomassa!

lauantai 24. syyskuuta 2016

Balkan 2016: Dubrovnikin vanhakaupunki


Toisena päivänä Dubrovnikissa päätimme mennä tutustumaan Unescon maailmanperintökohteeseen: vanhaankaupunkiin. Ei sitä voi sanoa nähneensä Dubrovnikia, ellei siellä käy.


Paikka oli ihan täynnä turisteja - tietenkin. Siinä oli se hyvä puoli, että kehtasi ihan rennosti ottaa koko ajan valokuvia. Niin kaikki muutkin tekivät.






Arkkitehtuuri muistutti hyvin paljon Venetsian arkkitehtuuria. Siinä oli turistien keskellä varsin kotoisa olo.



Vanhakaupunki ei kooltaan ole järin suuri. Se on aika nopeasti kierretty ympäri.




Menimme kahville ja selitin Kassulle, miksi järjestelmäkameran mukaan ottaminen oli välttämätöntä. Kännykällä ei olisi tämä vastavaloon otettu kuva onnistunut lainkaan. Kameraa oli kieltämättä aika raskas kantaa, mutta en silti usko, että se oli se suurin ongelma valitsemallamme kantamusten tiellä.







Dubrovnik on paikka, jossa olen törmännyt eniten turisteihin verrattuna mihinkään muuhun matkakohteeseeni. Jokaisessa ravintolassa ja baarissa, jossa olimme, oli myös joku muu suomalaisseurue. Sinne lennetään hyvin monesta paikasta suoraan, ja nyt sinne pysähtyy myös luksus-risteilyalukset päiväksi. Majatalomme emäntä oli aika kyllästynyt siihen, että laivat tuovat turistit päiväksi Dubrovnikin vanhaankaupunkiin. Silloin he tuovat kyllä rahaa yhteen paikkaan, mutta esimerkiksi juuri majoituspalvelut eivät hyödy mitään. Paikallisia ihmisiä vanhassakaupungissa ei kovin montaa enää asu, koska he ovat voineet myydä asuntonsa hyvään hintaan pois.




Oli sen verran houkutteleva mainos, jotta sinnehän me suuntasimme!



Mainos ei valehdellut!







Kyllä siinä maisemia tuijottaessa kelpasi pari juomaa nauttia. Dubrovnik oli kaiken kaikkiaan mielestäni varsin rentouttava paikka. Se oli hyvä valinta loman aloituspaikaksi.































Pysähdyimme lounaalle Kopuniin. He mainostivat lounastaan sanoilla Light Lunch. Vastaavia paikkoja oli muuallakin vanhassakaupungissa. Oli tosi kiva, että oli mahdollisuus syödä terveellinen lounas! Se on yleensä lomalla yllättävän hankalaa.






Lounaan jälkeen oli energiaa lähteä  kiipeämään kapeiden käytävien portaita ylös.






Ylhäällä kulkiessa sai vähän ajatuksia siitä, millaista vanhassakaupungissa eläminen on.



Koska matkustin jalkapallofanin kanssa, menimme irkkubaariin katsomaan MM-kisoja. Olin aluksi innoissani, koska baari oli virittämässä valkokangasta ulos. Siinä olisi ollut kiva istua ja tuijotella peliä. Jostain syystä kuvaa ei kuitenkaan saatu viritettyä kankaalle, joten jouduimme ahtautumaan tunkkaiseen baariin. Olihan se tunnelma ihan jees.




























Illan päätteeksi menimme majapaikkaamme lähellä olevaan Shizuku-ravintolaan. Se ei ollut vanhassakaupungissa, mutta ansaitsee maininnan, koska se oli hyvä ravintola se! Satuimme osumaan myös sopivaan aikaan, koska meidän jälkeen ravintola alkoi täyttyä täpötäyteen.

Dubrovnikin vanhakaupunki oli kaunis ja ainutlaatuinen paikka, joka oli hieno nähdä. Yhden päivän retki riittää siellä mainiosti. Suosittelen kuitenkin katsomaan Dubrovnikia myös vanhankaupungin ulkopuolelta.