sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

USA Road Trip 2017: Mitä reissusta jäi käteen eli tuliaiset itselleni


Matkalaukku on vielä purkamatta, mutta kaivoin tuliaiseni esiin. Ne kertovat oikeastaan myös niistä asioista, jotka matkan aikana olivat tärkeitä.
Juomapullo, muki ja vessapaperi (ihan oikeasti kuljetin vessapaperia Yhdysvalloista Suomeen) olivat retkillämme perusvarusteita. Aion ottaa juomapullon töihin, jotta juon varmasti arkenakin tarpeeksi vettä.
Jälkiruokaviinin ostin suoraan eräältä viinitilalta. Harvoin saa hyvää jälkiruokaviiniä, joten tilaisuuteen oli tartuttava. Viimeksi ostin jälkiruokaviiniä tuliaisiksi Etnalta. Jos joku osaa suositella hyvää jälkiruokaviiniä Alkosta, niin ilahdun. Tykkään raikkaudesta, en makeudesta.
Retkeilyä varten tehty viinikarahvi on myös tärkeä. Heti, kun kiipeämme Neiti E:n kanssa seuraavalle vuorelle, otamme sen käyttöön.
Keskellä oleva asia on kynäpenaali. Kiroilin koko reissun ajan, kun puuvärit tippuivat kotelosta joko lattialle tai niskaani. Loogisesti ostin niille penaalin reissun viimeisenä päivänä.
Rakastuin Yhdysvaltoihin. Pakko se on myöntää. Siksi ostin matkaoppaan, joka kertoo, missä kaikkialla täytyy vielä vierailla.
Dollarin seteli tulee seinälle osaksi reissukuvakollaasiani.
Mutta hyvänen aika, unohdin yhden tuliaisen! Nimittäin korvakorut, joiden sisällä on lehti Aspenista. Näin pala Coloradoa kulkee aina mukanani.

Reissusta kertovia blogipäivityksiä julkaisen kyllä vielä monta. Täytyy vain ensin jotenkin varmistua siitä, ettei Blogger tuhoa näitä. En kyllä tiedä, miten sen teen. Ehkä kirjoittamalla tietokoneella.
Tänään ajattelin lähinnä tuijottaa tv-sarjoja ja ehkä pestä vähän pyykkiä.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

USA Road Trip 2017: Joshua Tree ja täydellinen aavikkoelämys




Los Angelesin ihmisvilinän ja pahimmassa tapauksessa seitsemän kaistaisten Freewayden jälkeen päätimme suunnata Joshua Treen aavikolle. Matkalla näimme maastopalosta aiheutunutta savua.



Ensimmäinen pysähdyksemme Walmartin jälkeen oli tiensivussa olleet dinosaurukset. Sittemmin olemme huomanneet, että dinosaurukset ovat täällä joku iso tienvarsijuttu. Onhan ne toki helppo kuvitella näihin maisemiin.

Koskaan en ole tuntenut sellaista kuumaa tuulta kuin pysähdyksen aikaan oli. Ihan kuin olisi ollut sellaisessa saunassa, johon lämpö tulee tuulena sisään.





Toinen pysähdyksemme oli Pioneertown, joka on tehty länkkäreiden kuvaamista varten. Kuumuuden vuoksi paikalla ei ollut ketään muita, joten saimme hyvän "hylätty kaupunki" -kokemuksen.






Ensimmäiset päivät Yhdysvalloissa olivat sikäli hämmentäviä, että kaikki tuntui tosi tutulta mutta kuitenkin oudolta. Koko elämäni olen seurannut yhdysvaltalaisia tv-sarjoja ja elokuvia, joten tavallaan olen nähnyt kaiken, mutta toisaalta en ole nähnyt yhtään mitään. 








Saavuimme Joshua Treehen juuri ennen auringonlaskua. Ella oli löytänyt meille sympaattisen asuntovaunumajoituksen, josta luvattiin, että se on helppo aavikkomajoitus.

Majoitus olikin kiva ja helppo, mutta minua alkoi pelottaa hyeenat, kalkkarokäärmeet ja erityisesti myrkylliset hämähäkit. Ella nukkui riippumatossa taivasalla, mutta minä pelkäsin sisällä vaunussa, että hänelle käy jotain.

Lopulta ainoat näkemämme eläimet olivat Jack Rabbitteja eli ylisöpöjä pupuja.






Ella herätti aamulla katsomaan auringonnousua. Jaksoin nostaa pääni ja katsoa ikkunasta.
Meillä oli kuitenkin reissun aikaisin aamuherätys. Nautin riippukeinussa siitä, että vielä ei ollut tukalan kuuma.



Ennen Joshua Treestä poistumista kävimme katsomassa paikallista tilataidenäyttelyä.







Romua aavikolla. Ella ja Chrisu rakastivat sitä. Ja olihan se nyt aika hienoa.



Kuumuudesta johtuen seuranamme oli lähinnä pupuja! Jälleen autiokokemus.







Roadtrippimme toinen pysähdys vei meidät pois Los Angelesista aivan toisenlaiseen maailmaan. Aavikkoyö oli hieno kokemus.

Reissun ensimmäisestä askeleesta Los Angelesiin voit lukea täältä.
Matka jatkui Route 66:lle ja siitä voit lukea täältä.

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Juuri nyt: USA Road Trip 2017


Juhannusaattona aloitin loman ja lähdin Yhdysvaltoihin kuukauden road tripille. Tähän mennessä olen ollut Los Angelesissa, Joshua Treessä ja istunut muutaman sata kilometriä autossa Route 66:sa.

Tavoitteena on ajaa yhdeksän eri osavaltion alueella tämän kuukauden aikana.

Ilma on polttavan kuuma ja maisemat todella upeat. Kuukaudesta riittää varmasti paljon kirjoitettavaa blogiin, mutta blogin päivittymistä odotellessa voi matkaani seurata Instagrammissa sekä kuvina että videona omassa tarinassani. Nimimerkkini on tangeliini.

Ei muuta kuin tervetuloa mukaan matkalle!

 

lauantai 27. toukokuuta 2017

Operaatio: mehän kiivettiin Etnalle!

Hästäg #mehänkiivetäänetnalle oli legenda jo syntyessään, mutta sitä emme tienneet, miten monta vastoinkäymistä meillä oli ennen kuin pääsimme toteuttamaan sen. Vastoinkäymisiin kuului mm. lennon peruuntuminen ja se, että Neiti E:n ääni ei toiminut juuri lainkaan koko matkan aikana. Hyvin hän kuitenkin pärjäsi etupenkillä.


Alkuperäinen tarkoitus oli oikeasti kiivetä Etnalle kävellen. Etna-rouva päätti kuitenkin purkautua meidän matkan aikaamme - tietenkin. Totesimme siis, että on paljon parempi mennä opastatulle retkelle kuin itse koittaa löytää sopivia kävelyreittejä.






Suomessa uutisoitiin shokkiotsikoilla, miten Etna sylkee kuumia kiviä ihmisten päälle. No niin se varmaan sylkikin, jos ehdoin tahdoin meni aktiiivisen kraaterin lähelle. Meitä alkoi ensin huvittaa ja sitten myös ärsyttää kaikki varoitteluviestit, joita Suomesta saimme. Emme me nyt niin tyhmiä kuitenkaan olla, että menisimme kuuman laavan keskelle tanssimaan. No mutta, onhan se hyvä, että ihmiset ovat huolissaan! Tämä kertoo vaan taas yhtä tarinaa siitä, millaista shokkiuutisointi on. Etnan purkautumisesta ei olisi varmasti edes uutisoitu, jos paikan päällä ei olisi sattunut olemaan toimittajia.


Paikallisille Etnan purkautuminen oli täysin normaalia. Oppaamme sanoikin meille heti ensimmäisenä, että olemme onnekkaita, koska Etna-rouva puhuu meille. Etna on aktiivinen tulivuori, ja jos se on ollut pitkään hiljaa, se alkaa jälleen kommunikoida. Ihan kuin muutkin naiset. Siihen Etnan alla olevat ihmiset ovat täysin tottuneet. Opas painotti moneen kertaan, että Etna on nainen. Nainen on Italiassa tärkeä, joten tähän tulivuoreen sisilialaisilla on erityinen suhde. Milla Magian kautta tutuksi tullut Vesuvius puolestaan on mies.



Talvella Etnan rinteillä voi lasketella. Loppusyksystä on mahdollisuus, että sisilialainen käy aamulla Etnalla laskettelemassa ja menee illalla mereen uimaan. Ilmasto sallii molemmat harrastuksen samaan aikaan. Tämän kuultuani ajattelin jälleen kerran, että Italia on upea.





Tulivuori on vaikuttava luonnonvoima. Kukaan ei sano Etnalle, koska hän saa purkautua. Hän tekee sen juuri silloin, kun haluaa. Tulivuoren koko ei ole pysyvä, vaan se saattaa kasvattaa kokoaan laavalla tai luomalla itseensä pieni vuoria. Paikallisetkin ymmärtävät sen, että Etna tekee, mitä haluaa. Sen vuoksi Etnan rinteille rakennetut turistirakennukset mm. laskettelukeskuksen yhteydessä on rakennettu puusta. Jos Etna päättää syöstä laavaa, rakennukset palavat tuhkaksi ja tilalle voidaan rakentaa uudet. Niin se vain menee. Luonto määrää, ja ihminen kumartaa.








Tulivuoren laava on erilaista. Osa laavasta on tosi kevyttä. Osa on tosi hienojakoista ja sen päällä voisi vaikka kävellä. Osa sitten tosi karkeaa ja siitä sisilialaiset käyttävätkin nimitystä "a-au", koska kävely laavan päällä sattuu.









Neiti E on valmiina valloittamaan luolan!


Kävimme pienessä luolassa Etnan sisällä. Laavapeltojen sisällä on paljon luolastoja, mutta suurin osa niistä on sellaisia, joihin ei pääse sisälle. Tämäkin luola oli sellainen, jossa oli mahdollista käydä vain vähän matkan päässä suuaukolta. Kauempana ammotti suuri rotko, jossa Etna olisi imenyt matkaajan sisäänsä. Niin on myös valitettavasti käynyt jonkun itsenäisen matkustajan päättäessä lähteä tutkimaan luolaa varoituksista huolimatta pitemmälle. Se oli surullinen muistutus siitä, miten tärkeää on noudattaa turvallisuusohjeita ja tuntea paikka, jossa on kulkemassa.





Maisema Etnan rinteillä oli karua - lopputalvesta vielä kesää karumpaa. Lumi oli suurimmaksi osaksi jo sulanut, mutta kesä ei ollut vielä tuonut vihreyttä kasveihin.


Kaupunkiin palattuamme nautimme eväät aperol spritzin kanssa. 

Loppujen lopuksi: Mehän kiivettiin Etnalle!